Olen tainnut ylittää itsenikin. Ravelryn mukaan olen laittanut kuvan Clapotiksen puikoille marraskuussa 2008... siitähän on ihan järkyttävän kauan! Ja huivi ei ole edennyt kuin vasta suoran osuuden ekalle rundille, huoh.

Eikä etenekään, ei ainakaan tänään. Olen kaipaillut löysää lössykkäpipoa, mutta en ole saanut sellaista aikaiseksi ja täten olen häpeäkseni joutunut turvautumaan OSTETTUUN keinokuitupipoon. Se jos mikä järkyttää, koska jos tarkkaan haistelee, kodissani haisee edelleen lampaanrasvalta ja jostain kaapin kätköistä tipahtaneesta pussukasta saattaa kierähtää esiin itsekehrätty villa- tai alpakkakerä. Nyt on kuitenkin tilanne korjautumassa, Mario on jo puikoilla. Aion saada sen valmiiksi ennen ensi talvea. Ja tuon huivinkin, mieluusti, ne kun mätsäävät täydellisesti väriensä puolesta yhteen.



Mario tekeytyy ikiaikoja sitten jenkkilästä tilaamastani KnitPicks Telemarkista, Clapotis saman puodin silkki-alpakkalangasta.

Ja hyväntekeväisyyttäkin tuli samalla harrastettua, ostin Tikrun hienot Ottilia-lapasohjeet. Niistähän menee fyrkat suoraan haitilaisten hyväksi, 100 %. Hyvä ohje ja kaikilla parempi mieli.

Sitä en tosin tiedä saanko lapasetkin näille lumille. Lankaa ainaskin riittäisi, tuota samaista Telemarkia. Joku uusi ja kiva pitsihuivikin kiehtoisi. Ja karvaliivi. Ja vessanmatto. Ja keittiöpyyhkeet ja tiskirätit. Ja neuleliivi. Ja mekko. Ja ja ja...

Ja siksi täällä näyttää nyt tältä... OMG.

MTT:n (Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus) tiedote tuoreesta kansainvälisestä tutkimuksesta kertoo mielenkiintoisia juttuja lampaan kesytyshistoriasta. Sen mukaan suomalaisissa lammasroduissa on geeniperimää Euroopan "ensimmäisen aallon" lampaista, joita hyödynnettiin lähinnä lihantuotannossa.

Kolmesta suomalaisesta alkuperäislammasrodusta suomenlammas on jalostettu hienovillaiseksi ja useimmiten sarvettomaksi; harvinaisilla kainuunharmaslampaalla ja ahvenanmaanlampaalla villa on karkeaa, ja ahvenanmaanlampaalla esiintyy yleisesti sarvia - ilmeisesti myös uuhilla, aivan tarkasti tämä ei tiedotteesta käy ilmi.

Oli nyt vain pakko jakaa tämä tieto. Herätti hetkellisen villanhimon lanoliiniallergikossa. Pitäisiköhän suunnata erään lähikunnan lammastilan myymälään, jossa on lihan (NAM!) lisäksi usein myynnissä sekä luonnon- että herkunvärisiä lankoja ja hahtuvia?

Minun ei ole tarpeen osallistua lankahamsterijuttuihin kun en lankaa liiemmälti osta. Nurkissa pyörii jo entuudestaan ihan liikaa lankoja, sekä ostettuja että itsekehrättyjä, jotka pitäisi neuloa. Minulle ideaalitilanne olisi se, että ostaisin langat työhön, neuloisin työn valmiiksi ja ostaisin seuraavat langat. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä vähemmän pidän ylimääärisestä roinasta ja sotkusta nurkissa. Langat vievät järkyttävästi tilaa. Ja tiedän, että minulla niitä on vielä hyvin vähän...

Neulontarintama on aika jumissa, kirjoittaminen syö ajan. Kesken on edelleen muutama huivi (mm. uusi Clapotis), taitaa seuraava talvi koittaa ennen kuin ne valmistuvat. Eilen sentään viimeistelin lapselleni lapaset, jostain hirveästä akryylivillalangasta. Lapsi valitsi langan itse, värin perusteella. Tein ensin yhden lapasen peukaloa vaille valmiiksi ja viikkojen paussin jälkeen toisen. Välillä tietysti kadotin muistiinpanoni ensimmäisestä lapasesta, joten sävelsin sitten toisen suurin piirtein samanlaiseksi. Eipä siinä mitään erikoista ollutkaan, peruslapaset. Aika rumat lapaset, suoraan sanottuna. Mutta punaiset, sopivat hyvin luopuksen pipoon. Kaukaa katsottuna näyttää hyvältä, lähempi tarkastelu ei ole suotavaa. Jotain reikiäkin sinne peukalonhankaan jäi, koska kuopus totesi aamulla, että "Äiti, nää on hyvät lapset, tosi lämpimät, mutta silti käsi saa hyvin tuuletusta!"

En ole kehdannut edes kirjoittaa, koska Minimalist cardigan eli ns. graduvillatakki on ollut aina vain kesken. Väänsin sitä saman ajan kuin graduakin. Nyt, kun gradu on käynyt esitarkastuksessa ja on palannut minulle hienosäätöön, päätin vihdoin rykäistä takin valmiiksi.

Takki on vähän kuin gradu. Käytännöllisyys kunniaan, simppeliys arvoonsa. Ei mitään ylimääräistä. Tästä sai myös gradu kiitosta, se rajaa aiheensa ja pysyy siinä, vaikka kiusaus sukellella sinne tänne ja vielä tuonnekin olisi ollut suuri.

Kuopus tutkiskeli tänään graduvllistäni ja ihmeteli kun siinä ei ollut nappeja, mutta eiväthän ne siihen kuulu. Takki on pelkistetty ja sellaisena se toimii juuri kuten kuvittelinkin sen toimivan. Pieniä kauneusvirheitä toki löytyy. Höyrytin villistä eilen, tai yritin höyryttää sitä, mutta etukaippaleen sileän neuleen soirot makkaroituvat silti selvästi. Eipä tuo minun silmääni liiemmälti haittaa.



Koska vyötäröltä on kadonnut seitsemän senttiä, farkut löpöttävät ilman vyötä. Puin vaatteet päälleni vain tätä kuvaa varten ja vyö tietenkin unohtui. Myös kaikkinainen stailaus puuttuu, en koskaan jaksa järjesttömästi kikkailla kuvia varten. Mutta kuva on ainakin realistinen, koska tällaisena (päättömänä, hihii) liikuskelen normihommissa useinkin. Päällä lempifarkut (Lee Rice) ja Benettonin venekaula-aukkoinen puuvillapusero (kirpparilöytö). Voisin yhdistää tähän asuun vielä mustat maiharit, sisaren avokin mummon kutomat mustat säärystimet, kesähelteellä Zarasta ostetun pissistakin - jota rakastan sen runsaiden vetoketjuyksityiskohtien ja keveyden vuoksi - sekä Rowan Countrysta neulotun jättipitkän kaulahuivin.

Luettelo kuvastaa hyvin sitä mistä vaatekaappini sisältö koostuu: jotain ostettua, jotain lainattua tai saatua, paljon kierrätettyä tai itseduunattua.

Graduvillis on nytkin päällä ja se on unelmankevyt, mutta karstavillalangasta toteutettuna hyvinkin lämmittävä. Melko täydellinen kumppani siis esimerkiksi graduseminaarireissuihin: junassa ja vetoisessa seminaarihuoneessa tarvitsee aina jotain lämmikettä, mutta paksuja ja painavia villiksiä ei viitsisi roudata. Tässäpä takki, jonka voi rytätä muistikirjojen ja junalukemistojen sekaan olkalaukkuun!

Työn alla on nyt kolme huivia, Clapotis Knitpicks Shimmer -langasta, aaltokuvioinen (chevron) huivi itsekehrätystä langasta ja jo viime vuonna aloitettu Shetland Triangle, joka tosin kuvan ottamisen jälkeen on huomattavasti kasvanut. Huiveja tarvitsen, koska teen paluuta mustaan, ikuiseen turvaväriini. Myös löysä lössykkä eli alpakkamyssy itsekehrätystä odottaa tekolistalla vuoroaan.

Ajelen viikon mainosbiiliä, rapsoja voi lukea Micra Cuts -blogista.

PS. Tyyli-kategoriassa merkintä on siksi, että...nooooh...auto on aika tyylikäs. Hopeanharmaa. Käsityörintama sen sijaan jumii edelleen, harmaa villatakki on edelleen kesken.

Minun pitäisi tälläkin hetkellä keskittyä graduun, ei neulomisiin, mutta luotetaanko siihen, että pieni hengähdystauko tekee vain hyvää. Joo, luotetaan!

Ihan pakko tulla kiljumaan ihastusta uudesta neulenettilehdestä, Twist Collectivesta. Malleja on paljon, ne ovat upeita kaikki - ei tule oikeastakaan yhdestäkään sellaista laitetaan-nyt-tääkin-tänne-että-valikoima-näyttää-vähän-isommalta -fiilistä. Mallit on myös stailattu todella hienosti, kuviin on panostettu ja mukaan on saatu monta tuttua nimeä ja arvostettua tekijää. Jei!

Minä olen edelleen gradun lisäksi kiinni Minimalist Cardiganissa (vielä yksi hiha), johon en kehtaa enää edes linkittää, kun tuntuu, että olen tehnyt sen sata kertaa kesän aikana, mutta heti ensivilauksella tekolistani kärkeen hyppäsi parikin juttua uudesta kokoelmasta. Olen etsinyt hyvää liivimallia, ei vaan löydy. Knittyn Leftovers-liivi on ollut todella ahkerassa käytössä, mutta nyt haluaisin jotain hieman pidempää ja laajemmalla kaula-aukolla.



Ja kas, silmää miellyttävä liivi on Little Birds. Ooh, rakkautta ensisilmäyksellä. Juuri sopiva liivi farkkujen kanssa käytettäväksi. Ei ole kamalan pitkä, mutta sekään ei haittaa.



Myös toinen malli innosti heti. Olen kertakaikkiaan nyt tullut siihen tulokseen, että vaikka en millään mittapuulla ole ylipainoinen, kahden lapsen jäljiltä vatsani ei ole sellainen lättänä kuin se joskus on ollut. Jopa muhkuroita ja jenkkakahvoja muodostuu, vaikka paino alkaakin vitosella. Niinpä sopiva vaatetus on a & o, ja etenkin se a, nimittäin kevyesti A-linjaiset yläosat empirevyötäröllä pukevat minua parhaiten. Tämän ehdon täyttää Come Together -tunika.



Nämä mallit köyhdyttävät vasta 14 dollaria, joka on vaivaiset 9 euroa. Saatan latoa ostoskoriini vielä ohjeet Faux Bois -settiin, Gnarled Oakwoods -huiviin ja Lily-puseroon.

Faux Bois -settiin kuuluu kaarnamainen kaulahuivi ja lapaset.

Kun ei osaa käyttää kolmiohuiveja, osaisikohan pitkulaista?

Lily on tyylikäs, ei liian koristeellinen.

Houdini-sukat on tietysti ihan pakko tehdä (ohje on ilmainen), koska sukupuustani löytyy ihkaoikea kahlekuningas.

Potkumuistutus itselleni: nyt se gradu äkkiä kasaan että pääset keskittymään neulomiseen!

Olen joskus surffailessani törmännyt aikaisemminkin neulegraffiteihin, mutta vasta Moron jutun luettuani ne saivat täyden huomioni. Huimaa hommaa, ja hauskaa!

Vielä hauskempaa olisi, jos neulegraffitit geotaggaisi. Syntyisi neulojille ihan oma geokätköilyn alalaji, neulegraffitien etsiminen gps-koordinaattien ja vihjeiden perusteella.

(Kuva Knitta/Gallery)

Tuli illalla deja vu, entiselämys. Viime kesänä kirjoitin Snadien stadia ja neuloin Grecian Plaitia, tänä kesänä teen gradua ja neulon Minimalist Cardigania. Olen jo ensimmäisessä hihassa, jei! Ja kyllähän se gradukin etenee, hiipien, mutta varmasti.

Grecian Plait päätyi lopulta kotirönttäneuleeksi - olihan se lanka vähän liian kasaria ihmisten ilmoille - ja erityisen hyväksi joogatuntien lämmittäjäksi. Kevyt kuin mikä, silti lämmittävä, nopea pukea ja riisua.

Syksyneuleita on jo monen neulojan puikoilla, vaikka koulutkaan eivät ole vielä alkaneet. Etsin hyvää liivin mallia, saisi olla pitkä, jopa tunikapituinen ja V-aukkoinen tai muuten suhteellisen laaja pääntie, tai kokonaan avoin edestä.

(Kuva: Berroco/Parchesi)

Ja pitäisikö niitä sukkaharjoituksia taas aloitella? Olen tehnyt neulontaharrastukseni aikana vain 4,5 sukat, joista kahdet itselleni. Siniset ovat käytössä, mutta nyppääntyneet ikävästi, Sisu-sukat ovat kadonneet mystisesti.





Yhdet punaraitaiset, feather & fan -kuvioiset sukat tein siskolle, ihan kehitellyllä kantapäällä, josta sisko ei kuitenkaan ole valittanut, kiitellyt vain ja käyttänyt ahkerasti. Kiitollinen lahjottava ja kuuliainen (pikku)sisko. Isommalle lapselle neuloin villasukat pyynnöstä, toisia en neulo, koska näitä ensimmäisiäkään ei ole pidetty kuin ehkä kaksi kertaa. Nykyajan kakarat eivät tarvitse goretexeissään villasukkia, niin se taitaa olla.





Se sukanpuolikas, nyt jo purettu, on tässä:



Joku Baudelaire-viritys taisi kyseessä olla, en jaksa kaivella. Puuvillalangasta kuitenkin ja ihan sikapienillä puikoilla. Tympäännyin.

(Kuva: Craft: Knitted heroes and villains)

Amy Winehousen nimen alkavat tuntea jo nekin, jotka eivät ole hänen musiikkiaan kuunnelleet. Itse kuulun siihen poppooseen, joka ihailee Amyn laulutapaa ja ääntä, ja haluaisin lukea juttuja vain hänen musiikistaan ja urastaan: kaikki muu uutisointi on aika tyhjää ja turhaa ja tietysti hyvin surullista, koska vakavista riippuvuuksista on kyse. Winehouse on koukussa ainakin huumeisiin ja ties mihin muuhun. Ystävä kuvailee Amyn on-off-luonnetta Ilta-Sanomissa näin:

Vuosien varrella Amy on ollut riippuvainen alkoholista, kaikenlaisista huumeista, miehistä ja jopa neulomisesta.

Vaikea kuvitella tätä tatuoitua mehiläispesätukkaista typykkää neulomassa, mutta hei, kyllä maaninen neulominen aina muut neulahommat voittaa! Olisi mielenkiintoista tietää mitä Amy on neulonut: piiiitkiä, hullunkurisia kaulahuiveja, pannumyssyn näköisiä pipoja, tiukkoja neuleliivejä, pitsisukkia?

Niin fani en ole, että haluaisin itselleni neulotun Winehousen. Minulle riittää pelkkä ääni, esimerkiksi tässä akustisessa versiossa biisistä I'm no good:

Kaulassa äidin toteuttama nappikaulakoru maan väreissä, kuten toivomukseni kuului. Tykkään hurjasti! Kevyt, mukava, hauska.

Päällä otaksutusti vuoden paras ostos, polvipituinen, kevyesti A-linjainen pitkähkö mekko sivutaskuilla ja julistavalla tekstillä (Protect our planet/Don't lay back/React), josta on tullut tämän kesän hittivaate. Mukavuusmekko löytyi joltain hillittömältä - 50 % aletangolta jo keväällä. Mekon/tunikan alle voi pukea haaremihousuja, joogahousuja, leggareita, farkkuja. Kenkiä vaihtamalla tyylikin hieman vaihtelee. Jos on kylmä, villatakkia päälle, jos on vielä kylmempi, takkia villatakin päälle. Tätä varten sitä Minimalistiakin väkerretään... Etenee se, hitaasti, mutta varmasti.

Huomatkaa uusi kategoria. Ei ihan muotibloggausta, mutta sinne päin!