06.08.2011 Lauantaiaamun draamaa

Piikkari katselee kaikessa rauhassa Facebook-elokuvaa, kunnes vieressä käytävän keskustelun sävy kiihtyy.

Esikoinen: Sä saat sen sitten samalla kun saat sen sun talon!
SS: *mutinaa, pupellusta, papattelua*
Piikkari: ??
SS: Esikoinen on luvannut ostaa mulle talon kun se on aikuinen ja rikas.

Piikkarin silmät kyyneltyvät.

Esikoinen: Säkin saat talon!
Piikkari: *nyyhkytystä*

Esikoinen: Sä saat talon Havaijilta! Ajattele, isi saa talon vaan Suomesta mutta sä pääset Havaijille!
Piikkari: Pääsenkö mä sukelluskurssille?
Esikoinen: Pääset. Ja saat lainelaudan!
Piikkari: Mulla on jo lainelauta.
Esikoinen: Saat toisen!

Tilanne rauhoittuu, leffan katsominen voi jatkua. Kaikki ovat tyytyväisiä ja onnellisia.

Joskus minua ihmetyttää. Ihmetyttää vaan. Hmmhmm-hmm. Miten tähän on tultu. Vaikka tuntuukin ihan normaalilta.

28.07.2011 Takussa ja kiharalla

Kyllä. Toissapäivänä asiat olivat siinä pisteessä, että siinä missä kuopuksen takaraivolla olisi pitänyt olla aaltoilevia, kiiltäviä kiharoita, olikin ranteeni paksuinen rastapötkylä. Otin harjan ja kamman ja korkean tuolin ja sanoin että nyt selvitellään, tai muuten. Kuopus: "Niin, muuten.. niks naks", ja teki sormillaan kuvaavia liikkeitä.

Oi sitä huutoa! Oi sitä karjuntaa! Myös kuopus koki välillä tarpeelliseksi mylvähdellä. Vartin päästä tipuin hikeä ja ilmoitin että tiemme käy huomenissa kampaajalle, niks naks. Kuopus odotti puoli minuuttia, muuttui punaiseksi ja karjahti "no miks sä sit vielä haljaat?!". Piikkari meni Facebookkiin (niin, siellähän minä, mutta niin on mitvitkin) mököttämään ja kuopus suihkuun.

No, EILEN asiat olivat yllättäen siinä pisteessä, että kuopuksen toissapäivänä suihkussa päähänsä hieroma S-Marketin Finest -hiustenhoitoainepullollinen oli tehnyt tehtävänsä siinä määrin että Piikkari uskalsi ehdottaa uutta selvitysistuntoa. Tadaa! Puoli tuntia myöhemmin hikeä tippuvalla kuopuksella oli ihanan kaunis, kullanvärinen, vyötärölle ylettyvä, lainehtiva kuontalo, melkein kuin leijonan harja. Kaikki tulevat ikuisesti luulemaan häntä tytöksi mutta ei se häntä haittaa. On lyöty kättä päälle kaksi kertaa päivässä JA tarvittaessa tapahtuvasta hiusten harjaamisesta.

Sitten viime kuuleman olen irtisanoutunut työpaikastani, tehnyt raskaita ja ruumiillisesti vaativia varastohommia nuorten, salskeiden komistusten kanssa (silkkoa on kuulkaa sisältä nuori mies, lintsaa aina kun voi ja teettää keski-ikäisellä tädillä kaikki raskaimmat hommat, siat) sillä aikaa kun olen etsinyt Sitä Oikeaa. Olen myös käynyt uutta työpaikkaani varten psyko- ja kielitesteissä ja kuukauden hakuprosessin jälkeen kuullut selvinneeni voittajana! Voittajana! Rakastan uranaisena olemista! Jos ei voi olla kotiäitinä, on hienoa olla uranainen! Ja nyt kun tiedän miten upeaa on olla uranainen, en varmaan kotiäidiksi enää ryhtyisikään vaikka voisinkin! Tästä työstähän maksetaan palkkaa ja TESkin löytyy! AY-liike on varmaan kivintä mitä ikinä, varsinkin kun työnantaja kannattaa työntekijöidensä siihen kuulumista eikä uhkaile potkuilla.

Keskenmenosta alkanut vaikea masennukseni on helpottanut viimeisen vuoden aikana. Alan uskoa tulevani taas oikiaksi, jollen löydä köyttä jostain ennen sitä. Kirjoittaminen tuntuu taas mielenkiintoiselta mutta ikävöin menettämiäni ystäviä.

11.07.2011 Remontti

Originaali juttu postattu Piikkariin itsensä rouva Piikkarin toimesta 16.5. 2010 klo 00.22. Laiska vuokraemäntä on unohtanut tsekata blogia, ao. juttu oli kerännyt hämmentävät 18000 ja rapiat pornolinkkiä/viagramainosta.

***
Paratiisissa oli vanhat putket ja kylpyhuoneen se kaakeliosa piti pestä huolellisesti vajaan viikon välein että punaisuutta ei esiintyisi. En halua edes miettiä mitä vesi teki pikku sisuskaluilleni, joten olimme onnellisia kun taloyhtiön hallitus päätti pikaisesta putkiremontin tarpeesta.

Hah hah, hah hah!

Tämä on yhtä helvettiä. Ensiksikin, tsekatkaapa Postin sivulta mitä maksaa tilapäinen osoitteenmuutos viideltä hengeltä vähän yli kolmeksi kuukaudeksi. Sen jälkeen, ruvetkaapa järjestämään tilapäismajoitusta viidelle hengelle vähän yli kolmeksi kuukaudeksi. Sen jälkeen, pakatkaapa ja muuttakaa kun lunta on yli metri myös pelastustiellä. Kaatukaapa vielä portaissa!

Kuusi viikkoa evakkoasunnon sisällä jalka paketissa kasvattaa kuulemma luonnetta. En tiedä teistä kunnon ihmisistä, minulla se kasvatti lähinnä katkeruudentunnetta. Katsoin kaikki vuokraemännän K-15, K-13 ja K-11- elokuvat. Kauhua en uskaltanut, paitsi Gothikan, ja olen edelleen kuolla kun tietyt kohtaukset ilmestyksenomaisesti saapuvat vainoamaan minua esimerkiksi pyöräillessäni. Eilen ajoin melkein ojaan kun huomasin sivusilmällä metsässä väijyvän rusakkopatsaan. Mistä vetoa että sillä on verinen "not alone" -raavinta tassussa? Ajan iltavuorosta evakkoon nykyään kehätien kautta. (hei eiks kuulostakin ihan joltain huonohkon suomalaisen popbändin levyn nimeltä! "Iltavuorosta evakkoon".)

Nyttemmin olen palannut sekä työ- että urheiluelämään. Painin lähinnä rästilaskujen kanssa sillä reiskat eivät suinkaan laita postia siihen koriin josta on sovittu, vaan ikkunalaudoille ja sinne sun tänne, keskiviikkona löytyi laskuja jotka on päivätty 28.2. No emme TIETENKÄÄN tehneet mitään postinkääntöä kun se on niin kallista! Pöh.

Huomasin viime viikolla kotiutuneeni. Tunnen tiskikoneen käyntiajan, muistan laittaa jääkaapin oven tietyllä tavalla kiinni, tiedän pesukoneen metkut. Juttelen naapureiden kanssa, vastapäätä-Oscar väittää minulle vastaan kun ilmoitan että olisi kotiinlähdön aika, eivätkä vuokraemännän tavarat enää häiritse minua.

Nyt on lämmintä, kaikki lumi on sulanut ja olohuoneen ulkopuolella oleva kirsikkapuu kukkii. Enää yksitoista yötä. Kauhea koti-ikävä.