16.05.2010 Remontti

Paratiisissa oli vanhat putket ja kylpyhuoneen se kaakeliosa piti pestä huolellisesti vajaan viikon välein että punaisuutta ei esiintyisi. En halua edes miettiä mitä vesi teki pikku sisuskaluilleni, joten olimme onnellisia kun taloyhtiön hallitus päätti pikaisesta putkiremontin tarpeesta.

Hah hah, hah hah!

Tämä on yhtä helvettiä. Ensiksikin, tsekatkaapa Postin sivulta mitä maksaa tilapäinen osoitteenmuutos viideltä hengeltä vähän yli kolmeksi kuukaudeksi. Sen jälkeen, ruvetkaapa järjestämään tilapäismajoitusta viidelle hengelle vähän yli kolmeksi kuukaudeksi. Sen jälkeen, pakatkaapa ja muuttakaa kun lunta on yli metri myös pelastustiellä. Kaatukaapa vielä portaissa!

Kuusi viikkoa evakkoasunnon sisällä jalka paketissa kasvattaa kuulemma luonnetta. En tiedä teistä kunnon ihmisistä, minulla se kasvatti lähinnä katkeruudentunnetta. Katsoin kaikki vuokraemännän K-15, K-13 ja K-11- elokuvat. Kauhua en uskaltanut, paitsi Gothikan, ja olen edelleen kuolla kun tietyt kohtaukset ilmestyksenomaisesti saapuvat vainoamaan minua esimerkiksi pyöräillessäni. Eilen ajoin melkein ojaan kun huomasin sivusilmällä metsässä väijyvän rusakkopatsaan. Mistä vetoa että sillä on verinen "not alone" -raavinta tassussa? Ajan iltavuorosta evakkoon nykyään kehätien kautta. (hei eiks kuulostakin ihan joltain huonohkon suomalaisen popbändin levyn nimeltä! "Iltavuorosta evakkoon".)

Nyttemmin olen palannut sekä työ- että urheiluelämään. Painin lähinnä rästilaskujen kanssa sillä reiskat eivät suinkaan laita postia siihen koriin josta on sovittu, vaan ikkunalaudoille ja sinne sun tänne, keskiviikkona löytyi laskuja jotka on päivätty 28.2. No emme TIETENKÄÄN tehneet mitään postinkääntöä kun se on niin kallista! Pöh.

Huomasin viime viikolla kotiutuneeni. Tunnen tiskikoneen käyntiajan, muistan laittaa jääkaapin oven tietyllä tavalla kiinni, tiedän pesukoneen metkut. Juttelen naapureiden kanssa, vastapäätä-Oscar väittää minulle vastaan kun ilmoitan että olisi kotiinlähdön aika, eivätkä vuokraemännän tavarat enää häiritse minua.

Nyt on lämmintä, kaikki lumi on sulanut ja olohuoneen ulkopuolella oleva kirsikkapuu kukkii. Enää yksitoista yötä. Kauhea koti-ikävä.

20.09.2009 Esikoisen kirje äidille eikä millekään pukille

Moi!

Ei ollakkaa vähää aikaa kirjoteltu, jote aatteli vaa sitte kirjottaa. :)
Tässä ois mun joululahja toivomuslista: Rahaa, (tietty. Heh...) Paljon,
paljon tyynyjä (Huom pehmeitä sellasii) mun huoneeseen/sänkyyn, Lahjakortti
johonki kivaa kauppaa vaikkapa tai sitte iha vaa jotai Twilight hommii tai
joku ihana sininen neule. Kiitti jos saan ees jonkun noista jutuista. Ja
halauski riittäis niin hyvin.

Ja hyvää yötä sitte vaa. :)

18.09.2009 Esikoululainen

En olisi koskaan uskonut. En vaan. Mutta niin se nyt vaan on. Ja menee. Ei voi mitään eikä tarvitsisikaan.

Esikouluopettajat kilvan ylistävät pikku kuopusta, sydänkäpyä. Ei kuulemma koskaan uskoisi että ei ole päivähoitotaustaa (tämä kai hyvänä asiana). Jo toisena päivänä eräs opettaja lankesi polvilleen taputtelemaan kuopusta olkapäälle ja tuijottamaan hänen sinisiin silmiinsä (sivustakatsojasta kyllä näytti että halasi, ihan varmasti halasi) kun olin hakemassa kotiin. Viime viikolla, aamulla viedessä, eräs toinen opettaja otti kuopuksen kasvot käsiinsä ja katsoi hartaasti hänen vakaviin silmiinsä ja huokaili "voi. hyvää huomenta. ahhh. huoh. hymmmm".

Hyvin siis menee, sillä kuopus on saanut vasta kerran lehmänmaitoa ja on edelleen hengissä. Sen jälkeen onkin ollut todella tarkkaa. K: Muut saivat lohikeittoa, se oli tehty lehmänmaitoon, ja kelmakakkua, se oli tehty lehmänkelmaan, kun Paulalla oli syntymäpäivä. P: Ai, saitko sinäkin jotain? K: "Viinilypäleitä, näkkileipää ja porkkanalaastetta".

(Haluan nyt kertoa että vastustan lehmänmaitoa voimakkaasti. Mitä hittoa teillä on soijaa vastaan, paitsi tietysti soija-allergisilla joihin luonnollisesti itsekin kuulun? Hä? Entä kauramaitoa vastaan? Riisimaidon minäkin ymmärrän mutta menee sekin hätätapauksessa. Ja hei, vettä tulee putkesta!)

Kuopus on selvästi muuttunut. Perjantaina tulimme polkupyörillä kotiin ja ohjeistin häntä laittamaan polkupyörän telineeseen. Hän kysyi miksi, joten selitin miten pyörät pysyvät järjestyksessä jne jne. Hän kuunteli, ja kun olin lopettanut: "Äiti. Toiset vaan syntyy sellaisina että ne ei halua laittaa pyölää telineeseen". Ja hetken kuluttua kun loukkaantui jostain kun oli kantamassa laatikollista Brioa lastenhuoneeseen, silmät sirrillään "Mä kaadan tän junaladan sun palketille".