Olen ollut sairaslomalla isäni kuoleman vuoksi. Aloittelen sorvin ääressä taas keskiviikkona. Loma on tosin käynyt työstä, sana surutyö kuvaa hyvin menneitä viikkoja.
En ollut valmistautunut ollenkaan siihen, että menettäisin isäni. Juuri kun olin saanut hädintuskin suunniteltua, miten toimisin ja tukisin häntä sairauden kanssa, kuolema veti maton alta. Tarvitsinkin itse tukea. Ensimmäisenä surupäivänä pidin seinistä kiinni, kun kävelin.
Sain tukea. Lämmin kiitos siitä jokaiselle, joka sitä lähetti sanoin ja teoin.
Oli ihmeellisen tärkeää, että oli ihmisiä, jotka kuuntelivat kauhistelematta. Oli tuntemattomia kriisipuhelimessa, oli heitä joilla oli jotain samankaltaista kokemusta. Miten elämä minua kantoikaan näiden ihmisten kautta! Kiitos.
Suru jatkuu, tietenkin, mutta enää se ei peitä alleen jokaista arkista hetkeä. Se nostaa hyviä muistoja - ja samalla myös tahtoa paikata tämän maailman aukkoja, vähän kerrallaan, yhdessä muiden kanssa.
En ollut valmistautunut ollenkaan siihen, että menettäisin isäni. Juuri kun olin saanut hädintuskin suunniteltua, miten toimisin ja tukisin häntä sairauden kanssa, kuolema veti maton alta. Tarvitsinkin itse tukea. Ensimmäisenä surupäivänä pidin seinistä kiinni, kun kävelin.
Sain tukea. Lämmin kiitos siitä jokaiselle, joka sitä lähetti sanoin ja teoin.
Oli ihmeellisen tärkeää, että oli ihmisiä, jotka kuuntelivat kauhistelematta. Oli tuntemattomia kriisipuhelimessa, oli heitä joilla oli jotain samankaltaista kokemusta. Miten elämä minua kantoikaan näiden ihmisten kautta! Kiitos.
Suru jatkuu, tietenkin, mutta enää se ei peitä alleen jokaista arkista hetkeä. Se nostaa hyviä muistoja - ja samalla myös tahtoa paikata tämän maailman aukkoja, vähän kerrallaan, yhdessä muiden kanssa.
Imetysblogi on hävettävän hiljaa imetysviikolla, kun tiistaille tai edes eiliselle ei tullut yhtään merkintää. Syynä oli tietysti irl-action, imetyspäivän seminaari Kätilöopistolla (ja jälkipäivän palaveeraus). Ruotsalaisen Elisabeth Kyllbergin luennossa oli paljon tuttua, hyvää ja huonoa: hyvää se vahvistus ajatuksille vauvan taidoista, jos häntä ei häiritä; huonoa tai voisiko sanoa lohdullista aivan samat haasteet imetyksen edistämisessä poliittisesti ja viestinnällisesti, niin täällä kuin naapurissakin. Imetystukipuhelimen vaikeiden puhelujen kaksinkertaistuminen herätti aiheellista huolta kätilöissä ja alan opettajissa, ja Sari Laanterän antoisaa luentoa imetysvalmennustutkimuksesta kuuntelin kynä sauhuten.
Työpajat imetysohjauksen vuorovaikutuksesta (linkki pdf-opinnäytteeseen) tai hands off -metodista olisivat varmasti olleet mielenkiintoisia, mutta sattuneesta syystä en päässyt osallistumaan niihin, sillä vedin itse kolmatta pajaa. Niinpä imetysviikkoani leimasi ja leimaa yhä imetyspettymysten teema.
Mietin ja mietin erilaisia metodeja, millä asiaani käsittelisin. Päädyin korttipakkaan. Loppujen lopuksi ensisynnyttäjälle on hyvin satunnaista, minkä kortin hän sattuu käteensä saamaan. Jotain kuvaa ja tietopohjaa voi toki valmistella etukäteen, mutta silti imetyksen alkuun voi olla painavaa sanottavaa Mrs Murphyllä. Jatkan toisiin viesteihin ipe-teemasta.
Imetysvalmennuspaketin nimikilpailu alkoi selkiytyä vasta eilen illalla. Raatilaisten lomien ja siten liian tiukan aikataulun vuoksi valintaprosessia ei saatu imetyspäivään mennessä valmiiksi. Nimestä tulee hyvä, ehkä yllättävälläkin tavalla. Se julkistetaan sopivana ajankohtana, josta siitäkin on jo käsitystä, mutta täytynee nyt vetäytyä vielä salaperäisyyden verhon taakse.
Kaikkiaan päivä (ja yö, ja aamu, ja uusi päivä; terveisiä!) oli ihmeellisen virkistävä. Etätyön vastapainoksi tarvitsee juuri tällaisia sukelluksia keskelle samaa asiaa ymmärtäviä ihmisiä ja aiheita, ja päivän lopuksi jutut alkavat olla jo aika hervotonta heruttelua. Kiitos, kiitos!
Työpajat imetysohjauksen vuorovaikutuksesta (linkki pdf-opinnäytteeseen) tai hands off -metodista olisivat varmasti olleet mielenkiintoisia, mutta sattuneesta syystä en päässyt osallistumaan niihin, sillä vedin itse kolmatta pajaa. Niinpä imetysviikkoani leimasi ja leimaa yhä imetyspettymysten teema.
Mietin ja mietin erilaisia metodeja, millä asiaani käsittelisin. Päädyin korttipakkaan. Loppujen lopuksi ensisynnyttäjälle on hyvin satunnaista, minkä kortin hän sattuu käteensä saamaan. Jotain kuvaa ja tietopohjaa voi toki valmistella etukäteen, mutta silti imetyksen alkuun voi olla painavaa sanottavaa Mrs Murphyllä. Jatkan toisiin viesteihin ipe-teemasta.
Imetysvalmennuspaketin nimikilpailu alkoi selkiytyä vasta eilen illalla. Raatilaisten lomien ja siten liian tiukan aikataulun vuoksi valintaprosessia ei saatu imetyspäivään mennessä valmiiksi. Nimestä tulee hyvä, ehkä yllättävälläkin tavalla. Se julkistetaan sopivana ajankohtana, josta siitäkin on jo käsitystä, mutta täytynee nyt vetäytyä vielä salaperäisyyden verhon taakse.
Kaikkiaan päivä (ja yö, ja aamu, ja uusi päivä; terveisiä!) oli ihmeellisen virkistävä. Etätyön vastapainoksi tarvitsee juuri tällaisia sukelluksia keskelle samaa asiaa ymmärtäviä ihmisiä ja aiheita, ja päivän lopuksi jutut alkavat olla jo aika hervotonta heruttelua. Kiitos, kiitos!
Vähän pitää nostaa oman kotiryhmän häntää: kokeillaan uutta, hyväntekeväisyyttä mutta vain oman kihlakunnan alueella, joten netissä täytyy olla hys hys.
Kotisivuillamme pari tekstiä viikon teemasta ja odottajan linkkikokoelma.
Kotisivuillamme pari tekstiä viikon teemasta ja odottajan linkkikokoelma.
Imetysviikon teemanhan määrittelee vuosittain Waba, World Alliance for Breastfeeding Action.
Aiempia teemoja ja niiden julisteita voi tutkia Waban arkistosivulla. Muutaman kaupungin imetystukiryhmä on suunnitellut jo ensi vuodenkin imetysviikkoa ilman tietoa sen teemasta. Siinäpä olisikin mainio vedonlyönti kevättalvelle. Tihkuisikohan Lactnetin kautta vihjeitä?
Waba on myös The Washington Area Bicyclist Association,
West Africa Business Association,
Worldwode aquatic Bodywork Association,
ja suosikkini
Washington Antiquarian Booksellers Association.
Ja siinä vaiheessa, kun imetysviikon projekti on kuumimmillaan, kuten huomenna ennen yhdeksää, voimme kääntyä tämän osoitteen puoleen:
www.superwaba.org
Aiempia teemoja ja niiden julisteita voi tutkia Waban arkistosivulla. Muutaman kaupungin imetystukiryhmä on suunnitellut jo ensi vuodenkin imetysviikkoa ilman tietoa sen teemasta. Siinäpä olisikin mainio vedonlyönti kevättalvelle. Tihkuisikohan Lactnetin kautta vihjeitä?
Waba on myös The Washington Area Bicyclist Association,
West Africa Business Association,
Worldwode aquatic Bodywork Association,
ja suosikkini
Washington Antiquarian Booksellers Association.
Ja siinä vaiheessa, kun imetysviikon projekti on kuumimmillaan, kuten huomenna ennen yhdeksää, voimme kääntyä tämän osoitteen puoleen:
www.superwaba.org
Nyt joku muukin kuin Itu sanoo sen ääneen:
- imetysohjauksessa on puutteita, hoitoketjua ei ole
- erityisesti vastasyntyneiden täysimetys tarvitsee tukea ja ohjausta
- tarvitaan yhtenäisyyttä ohjaukseen.
Kiitos KTL!
Tiedotteessa puhutaan myös siitä, että äitien nopeaan kotiuttamiseen tulisi suhtautua kriittisesti. Epäyhtenäisten käytäntöjen vuoksi en kyllä pitäisi pitkääkään lapsivuodeosastohoitoa takeena hyvästä imetysohjauksesta. Onhan näitä, ja KTL:n työryhmäkin tietänee: kahden päivän vanhalle 40 milliä lisämaitoa kerralla (säännönmukaisesti), se oksentaa sitten kätevästi loput.
Tampereella taas on saatu lyhythoitoisesta synnytyksen hoitomallista hyviä kokemuksia (näin kertoi jyväskyläläisen projektin vetäjä). Kätilö soittaa monta kertaa kotiin ja antaa siinä samalla yksilöllistä ohjausta. Myös imetys on lähtenyt äideillä hyvin käyntiin, vieläpä tavallista hoitoa paremmin. Onko ihme, kun tukea on nettisivun mukaan mukavasti saatavilla: "Kätilö on yhteydessä perheisiin kotikäynnein ja puhelimitse. Perheet voivat ottaa yhteyttä kätilöön ympäri vuorokauden (ja puhelinnumero)."
STM:n seksuaaliterveyden tavoiteohjelma (pdf, s.75) mainitsee TAYSin Lysy-kokeilun pääosin myönteisenä. "Perheet kokivat oman vastuunsa lisääntyneen, mutta sitä ei kuitenkaan pidetty liian suurena. LYSY-toiminta aiheutti jonkin verran epävarmuutta, ahdistusta, pelkoa ja henkistä uupumusta. Perheiden kokemukset olivat ohjausta lukuun ottamatta myönteisempiä kuin henkilökunnan. Lähes puolet perheistä koki, että ohjaus osastolla ei ollut riittävää." Kokemuksia kartoittanut Kujanpään ja Rajalan tutkimus on vuodelta 2004.
Kiinnostaisikin tietää, millaisia kokemuksia äideillä on viime vuosina Lysy-hoidosta. Oletko kokeillut itse tai kuullut muilta? Olisiko tukiäitejä Tampereelta päin kuulolla?
- imetysohjauksessa on puutteita, hoitoketjua ei ole
- erityisesti vastasyntyneiden täysimetys tarvitsee tukea ja ohjausta
- tarvitaan yhtenäisyyttä ohjaukseen.
Kiitos KTL!
Tiedotteessa puhutaan myös siitä, että äitien nopeaan kotiuttamiseen tulisi suhtautua kriittisesti. Epäyhtenäisten käytäntöjen vuoksi en kyllä pitäisi pitkääkään lapsivuodeosastohoitoa takeena hyvästä imetysohjauksesta. Onhan näitä, ja KTL:n työryhmäkin tietänee: kahden päivän vanhalle 40 milliä lisämaitoa kerralla (säännönmukaisesti), se oksentaa sitten kätevästi loput.
Tampereella taas on saatu lyhythoitoisesta synnytyksen hoitomallista hyviä kokemuksia (näin kertoi jyväskyläläisen projektin vetäjä). Kätilö soittaa monta kertaa kotiin ja antaa siinä samalla yksilöllistä ohjausta. Myös imetys on lähtenyt äideillä hyvin käyntiin, vieläpä tavallista hoitoa paremmin. Onko ihme, kun tukea on nettisivun mukaan mukavasti saatavilla: "Kätilö on yhteydessä perheisiin kotikäynnein ja puhelimitse. Perheet voivat ottaa yhteyttä kätilöön ympäri vuorokauden (ja puhelinnumero)."
STM:n seksuaaliterveyden tavoiteohjelma (pdf, s.75) mainitsee TAYSin Lysy-kokeilun pääosin myönteisenä. "Perheet kokivat oman vastuunsa lisääntyneen, mutta sitä ei kuitenkaan pidetty liian suurena. LYSY-toiminta aiheutti jonkin verran epävarmuutta, ahdistusta, pelkoa ja henkistä uupumusta. Perheiden kokemukset olivat ohjausta lukuun ottamatta myönteisempiä kuin henkilökunnan. Lähes puolet perheistä koki, että ohjaus osastolla ei ollut riittävää." Kokemuksia kartoittanut Kujanpään ja Rajalan tutkimus on vuodelta 2004.
Kiinnostaisikin tietää, millaisia kokemuksia äideillä on viime vuosina Lysy-hoidosta. Oletko kokeillut itse tai kuullut muilta? Olisiko tukiäitejä Tampereelta päin kuulolla?
Tällä hetkellä mulla on sellainen haju, että tätä blogia lukevat eniten it-äidit ja itulaiset. Siksipä kysyn, kuinka yleisiä teidän tukikontakteissa on se, että imetys on kiertynyt hankalaksi ongelmakimpuksi, ja kun tilanteen taustoista jutellaan, alkaa kuulostaa siltä, että alunperin on ollut kysymys maidon ylituotannosta.
Muille lukijoille lyhyt luonnehdinta siitä, miksi liika on liikaa: maitoa tulee usein niin kovalla paineella, että vauva nielee ilmaa maidon mukana. Hän kakoo ja on jopa ihan pulassa maitosuihkun kanssa; jotkut vauvat kokevat rinnan jopa pelottavaksi ja alkavat kieltäytyä siitä. Vauva voi saada vatsanväänteitä suuresta maitomäärästä. Vauvan vatsa tulee niin nopeasti täyteen ensin heruvasta maidosta, että hän ei saa sitä imetyskerran lopulla hitaasti muodostuvaa kaikkein rasvaisinta maitoa riittävästi. Ylituotanto voi jopa hidastaa vauvan kasvua. Äidille ylituotanto on käytännössä hankalaa, rintatulehdusten riski kasvaa ja välillisesti ylituotanto voi aiheuttaa nännikipuja, kun vauva jarruttaa maitosuihkua kapealla otteella. Ylituotanto voi pahimmillaan olla itkuinen ja sotkuinen painajainen.
Vauvan itku johtaa helposti tulkintaan, että vauvalla on nälkä. Kun hän saa pullosta maitoa rauhallisemmin kuin rinnasta, hänen olonsa voi helpottua, se tuntuu turvalliselta eikä ilmaa mene vatsaan. Tämä taas vahvistaa tulkintaa, että nälkähän sillä oli. Ja niin on suuri riski, että imetys ja maito loppuu ylituotannon vuoksi.
Monet imetykset loppuvat siihen asioiden tilaan, että maito todella ei jostain syystä riitä. Siksi imetysvalmennuspakettikin tähtää monissa osissaan siihen, että luodaan ymmärrys maidon muodostumisen ja tuotannon systeemistä ja samalla turvataan vauvan kasvu, kun vanhemmat tietävät maidon määrän tuntomerkit.
Karla kirjoitti tutkimuksesta, jonka mukaan äidit selviävät hyvin sellaisista imetyspulmista, jotka eivät tulleet ihan yllättäen.
Pitäisikö myös ylituotannon mahdollisuus tuoda jotenkin näkyväksi?
Muille lukijoille lyhyt luonnehdinta siitä, miksi liika on liikaa: maitoa tulee usein niin kovalla paineella, että vauva nielee ilmaa maidon mukana. Hän kakoo ja on jopa ihan pulassa maitosuihkun kanssa; jotkut vauvat kokevat rinnan jopa pelottavaksi ja alkavat kieltäytyä siitä. Vauva voi saada vatsanväänteitä suuresta maitomäärästä. Vauvan vatsa tulee niin nopeasti täyteen ensin heruvasta maidosta, että hän ei saa sitä imetyskerran lopulla hitaasti muodostuvaa kaikkein rasvaisinta maitoa riittävästi. Ylituotanto voi jopa hidastaa vauvan kasvua. Äidille ylituotanto on käytännössä hankalaa, rintatulehdusten riski kasvaa ja välillisesti ylituotanto voi aiheuttaa nännikipuja, kun vauva jarruttaa maitosuihkua kapealla otteella. Ylituotanto voi pahimmillaan olla itkuinen ja sotkuinen painajainen.
Vauvan itku johtaa helposti tulkintaan, että vauvalla on nälkä. Kun hän saa pullosta maitoa rauhallisemmin kuin rinnasta, hänen olonsa voi helpottua, se tuntuu turvalliselta eikä ilmaa mene vatsaan. Tämä taas vahvistaa tulkintaa, että nälkähän sillä oli. Ja niin on suuri riski, että imetys ja maito loppuu ylituotannon vuoksi.
Monet imetykset loppuvat siihen asioiden tilaan, että maito todella ei jostain syystä riitä. Siksi imetysvalmennuspakettikin tähtää monissa osissaan siihen, että luodaan ymmärrys maidon muodostumisen ja tuotannon systeemistä ja samalla turvataan vauvan kasvu, kun vanhemmat tietävät maidon määrän tuntomerkit.
Karla kirjoitti tutkimuksesta, jonka mukaan äidit selviävät hyvin sellaisista imetyspulmista, jotka eivät tulleet ihan yllättäen.
Pitäisikö myös ylituotannon mahdollisuus tuoda jotenkin näkyväksi?
Ostin omaksi Breastfeeding Atlaksen kolmannen painoksen (2005, Barnara Wilson-Clay ja Kay Hoover), jonka mukana on dvd. Elävä kuva on aina enemmän kuin pelkkä teksti: voi miten suloisia vauvanpalleroita, tuhinaa, maiskuttelua, sitä vastasyntyneen levottomaksi tekevää parkuakin. Pieniä videopätkiä on dvd:llä kolmisenkymmentä.
Videoita katsellessani mietin kuluneen kymmenen vuoden imetysohjaussuuntauksia. Silloin, kun esikoiseni syntyi syksyllä -97, imetystaidossa oli olennaista osata erilaiset imetysasennot. Oli hyvä osata kaikki suunnat ja vaihdella niitä, että rinnat tyhjentyisivät tasaisesti.
Noin viisi vuotta sitten painottui, että ei se vartalon asento ole niin tärkeä, vaan rinnan ja suun yhteispeli. Oli hampurilaisotetta ja gloverin otetta ja tea-cup-holdia, eri tapoja tarttua rintaan ja ohjata se vauvan suuhun. Yksikin imetysasento riittää, jos imuote on hyvä.
Nyt sitten vahvana suuntauksena on hands-off metodi, jossa taas tarkkaillaan vauvan vartalon asentoa, jotta vauva saa mahdollisimman hyvän aseman ja työrauhan tarttua rintaan itse. Barbara selittää yhdessä videonpätkässä äidille, että vauvasi on taitava ja terve täysiaikaisena syntynyt nisäkäs, kyllä hän osaa.
Mieleen jäi myös sellainen kohta, jossa äiti kertoo tai kysyy jostain seikasta, jonka hän on lukenut kirjasta ja ymmärtänyt säännöksi. Barbara sanoo, että sääntöjä voi aina rikkoa, jos ne eivät toimi. Juuri niin!
Videoita katsellessani mietin kuluneen kymmenen vuoden imetysohjaussuuntauksia. Silloin, kun esikoiseni syntyi syksyllä -97, imetystaidossa oli olennaista osata erilaiset imetysasennot. Oli hyvä osata kaikki suunnat ja vaihdella niitä, että rinnat tyhjentyisivät tasaisesti.
Noin viisi vuotta sitten painottui, että ei se vartalon asento ole niin tärkeä, vaan rinnan ja suun yhteispeli. Oli hampurilaisotetta ja gloverin otetta ja tea-cup-holdia, eri tapoja tarttua rintaan ja ohjata se vauvan suuhun. Yksikin imetysasento riittää, jos imuote on hyvä.
Nyt sitten vahvana suuntauksena on hands-off metodi, jossa taas tarkkaillaan vauvan vartalon asentoa, jotta vauva saa mahdollisimman hyvän aseman ja työrauhan tarttua rintaan itse. Barbara selittää yhdessä videonpätkässä äidille, että vauvasi on taitava ja terve täysiaikaisena syntynyt nisäkäs, kyllä hän osaa.
Mieleen jäi myös sellainen kohta, jossa äiti kertoo tai kysyy jostain seikasta, jonka hän on lukenut kirjasta ja ymmärtänyt säännöksi. Barbara sanoo, että sääntöjä voi aina rikkoa, jos ne eivät toimi. Juuri niin!
Oh dear, darlings!
Sain käsiini aivan toiseen aiheeseen liittyvän kirjan (Natural Family Planning), jonka nimen olen joskus netistä bongannut. Kirjassa on pari lukua myös imetyksestä. Kirjoitan nyt vain imetysosuudesta, en muusta. Sen pääkohdat ovat netissäkin, ja kuten linkistä huomaatte, myös Paavin näkemys imetyksestä on kirjoittajille tärkeä. Katolisuus kulkee läpi teoksen ja määrittelee koko joukon avioliiton ja perhe-elämän valintoja. Muistinkin sitten, että joku mainitsi tuosta uskonnollisuudesta.
Kirja esittelee ekologisen imetyksen häkellyttävällä tavalla. Koska sanapari ekologinen imetys ei ole Suomessa vakiintunut eikä sen mielestäni tarvitsekaan vakiintua, nimitän tätä tyylisuuntaa lyhenteellä EBF (ecological breastfeeding). Kirjassa on pitkä lista imetyksen etuja, mutta mikä tahansa imetys ei sitten riitäkään. EBF:n normeissa täysimetys on vasta metodin alkeet.
Oikeaoppinen EBF suoritetaan näin: 1) täysimetä kuusi kuukautta, älä käytä muita nesteitä tai kiinteitä; 2) tyynnytä vauva rinnoillasi; 2) älä käytä tutteja tai tuttipulloja; 3) nuku vauvasi kanssa öisin ja imetä; 5) nuku myös päivällä vauvasi kanssa; 6) imetä usein öin ja päivin, älä käytä aikatauluja; 7) Vältä kaikkia käytäntöjä, jotka rajoittavat imetystä tai erottavat sinut vauvastasi.
Tiheän imetyksen yhtenä tavoitteena on saavuttaa puolentoista-kolmen vuoden ikäero sisarusten välille. Malli mm. torjuu täysin maidon käsittelemisen rintapumpun kautta, koska vain imetys suoraan rinnasta on luonnollista.
Erikoisinta minun silmääni ovat tämän imetysohjauksen pitkät suorasanaiset käskyt: 'tee näin' ja 'älä tee näin'.
Tyyli on ensin sitä tavallista: kannattaa imettää, koska se on terveellistä (pari sivua imetyksen etuja) ja koska se tukee äidin ja lapsen vuorovaikutussuhdetta, ja näitä syväluotaillaan hiukan tavallista perusteellisemminkin. Tällainen suomalaisen imetystuen marinoima lukija tietysti odottaa, että koska ja millä rivillä lukijat puhuvat armosta ja siitä, että eihän se aina suju. Pari kappaletta on sillekin osuudelle annettu, ja muutama niinkin hyvä kiteytys, että kirjoitan niistä ihan erikseen oman entryn (olettaen, että löydän tämän kirjan toimistoni esivarastosta).
Nyt haluan miettiä juuri tätä tiukkojen normien antamista. Imetystukiäitien koulutuksessa on keskeistä, että he sisäistävät äitilähtöisyyden ja normien oikean osoitteen. Normeja tarvittaisiin terveydenhuoltoon suojelemaan imetysohjauksen laatua. Kukin äiti päättää itse, mikä heille sopii, ja tukiäidin pitää tulla niin sinuiksi omien normiensa kanssa, ettei niitä tarvitse muille rummuttaa.
Imetystuen eetos on vahvasti valistusfilosofinen. Me annamme tietoa, äiti tekee valistuneen päätöksen sen pohjalta. Taustalla on ajatus ihmisestä järjellä ohjautuvana olentona.
Järki on kuitenkin vain pieni siivu ihmisen toiminnan moottorissa. Vaikka äidille kertoisi kuinka vaihtoehdoista, hän kuulee jonkin niistä jollain tavalla enemmän normina kuin muut. Vaikka imetystuki ei asettaisi normeja, äidit tekevät niitä itse. Olisiko se sitten jotenkin yksinkertaisempaa, jos olisi vain listat tyyliin älä tee näin, vaan tee näin? Ei imetys oikein sovi sellaiseen muottiin, ja on selvää, ettei Itu ala normilistoja laatimaan. On varmasti paljon äitejä, jotka ovat toteuttaneet vähän kuin huomaamattaan EBF-mallia. Moni muu on saanut ylipäänsä imetyksen alkamaan - tai jatkumaan - valitsemalla toisin.
Normien ja valistuksen lisäksi täytyy olla kohta 'muuta, mitä'. Imetystukiryhmässä se muu on kaikkein tärkeintä: jutustelut, eleet, vauvan ihailu, hienovarainen äidin äitiyden vahvistaminen sekä vahingossa että tietoisesti. Mutta, mutta. Miten ihmisen voi kohdata, miten häntä voi kannustaa uskomaan itseensä silloin, kun teksti tehdään massoille?
Olisi hyvä olla realistiset odotukset, olisi hyvä olla uskoa itseensä, olisi hyvä olla uskoa siihen, että ongelmiin on ratkaisuja. Ei pidä pelotella eikä yksinkertaistaakaan, koska valmennus + kokemus = mitä vain. Oh dear.
Mitä tässä uskaltaa sanoa?
Sain käsiini aivan toiseen aiheeseen liittyvän kirjan (Natural Family Planning), jonka nimen olen joskus netistä bongannut. Kirjassa on pari lukua myös imetyksestä. Kirjoitan nyt vain imetysosuudesta, en muusta. Sen pääkohdat ovat netissäkin, ja kuten linkistä huomaatte, myös Paavin näkemys imetyksestä on kirjoittajille tärkeä. Katolisuus kulkee läpi teoksen ja määrittelee koko joukon avioliiton ja perhe-elämän valintoja. Muistinkin sitten, että joku mainitsi tuosta uskonnollisuudesta.
Kirja esittelee ekologisen imetyksen häkellyttävällä tavalla. Koska sanapari ekologinen imetys ei ole Suomessa vakiintunut eikä sen mielestäni tarvitsekaan vakiintua, nimitän tätä tyylisuuntaa lyhenteellä EBF (ecological breastfeeding). Kirjassa on pitkä lista imetyksen etuja, mutta mikä tahansa imetys ei sitten riitäkään. EBF:n normeissa täysimetys on vasta metodin alkeet.
Oikeaoppinen EBF suoritetaan näin: 1) täysimetä kuusi kuukautta, älä käytä muita nesteitä tai kiinteitä; 2) tyynnytä vauva rinnoillasi; 2) älä käytä tutteja tai tuttipulloja; 3) nuku vauvasi kanssa öisin ja imetä; 5) nuku myös päivällä vauvasi kanssa; 6) imetä usein öin ja päivin, älä käytä aikatauluja; 7) Vältä kaikkia käytäntöjä, jotka rajoittavat imetystä tai erottavat sinut vauvastasi.
Tiheän imetyksen yhtenä tavoitteena on saavuttaa puolentoista-kolmen vuoden ikäero sisarusten välille. Malli mm. torjuu täysin maidon käsittelemisen rintapumpun kautta, koska vain imetys suoraan rinnasta on luonnollista.
Erikoisinta minun silmääni ovat tämän imetysohjauksen pitkät suorasanaiset käskyt: 'tee näin' ja 'älä tee näin'.
Tyyli on ensin sitä tavallista: kannattaa imettää, koska se on terveellistä (pari sivua imetyksen etuja) ja koska se tukee äidin ja lapsen vuorovaikutussuhdetta, ja näitä syväluotaillaan hiukan tavallista perusteellisemminkin. Tällainen suomalaisen imetystuen marinoima lukija tietysti odottaa, että koska ja millä rivillä lukijat puhuvat armosta ja siitä, että eihän se aina suju. Pari kappaletta on sillekin osuudelle annettu, ja muutama niinkin hyvä kiteytys, että kirjoitan niistä ihan erikseen oman entryn (olettaen, että löydän tämän kirjan toimistoni esivarastosta).
Nyt haluan miettiä juuri tätä tiukkojen normien antamista. Imetystukiäitien koulutuksessa on keskeistä, että he sisäistävät äitilähtöisyyden ja normien oikean osoitteen. Normeja tarvittaisiin terveydenhuoltoon suojelemaan imetysohjauksen laatua. Kukin äiti päättää itse, mikä heille sopii, ja tukiäidin pitää tulla niin sinuiksi omien normiensa kanssa, ettei niitä tarvitse muille rummuttaa.
Imetystuen eetos on vahvasti valistusfilosofinen. Me annamme tietoa, äiti tekee valistuneen päätöksen sen pohjalta. Taustalla on ajatus ihmisestä järjellä ohjautuvana olentona.
Järki on kuitenkin vain pieni siivu ihmisen toiminnan moottorissa. Vaikka äidille kertoisi kuinka vaihtoehdoista, hän kuulee jonkin niistä jollain tavalla enemmän normina kuin muut. Vaikka imetystuki ei asettaisi normeja, äidit tekevät niitä itse. Olisiko se sitten jotenkin yksinkertaisempaa, jos olisi vain listat tyyliin älä tee näin, vaan tee näin? Ei imetys oikein sovi sellaiseen muottiin, ja on selvää, ettei Itu ala normilistoja laatimaan. On varmasti paljon äitejä, jotka ovat toteuttaneet vähän kuin huomaamattaan EBF-mallia. Moni muu on saanut ylipäänsä imetyksen alkamaan - tai jatkumaan - valitsemalla toisin.
Normien ja valistuksen lisäksi täytyy olla kohta 'muuta, mitä'. Imetystukiryhmässä se muu on kaikkein tärkeintä: jutustelut, eleet, vauvan ihailu, hienovarainen äidin äitiyden vahvistaminen sekä vahingossa että tietoisesti. Mutta, mutta. Miten ihmisen voi kohdata, miten häntä voi kannustaa uskomaan itseensä silloin, kun teksti tehdään massoille?
Olisi hyvä olla realistiset odotukset, olisi hyvä olla uskoa itseensä, olisi hyvä olla uskoa siihen, että ongelmiin on ratkaisuja. Ei pidä pelotella eikä yksinkertaistaakaan, koska valmennus + kokemus = mitä vain. Oh dear.
Mitä tässä uskaltaa sanoa?
Oli kerran puhetta, että monenkin yhdistyksen nimessä on sana Itu, joka on muodostunut myös Imetyksen tuki ry:n lyhenteeksi.
Suuren lyhennesanakirjan mukaan ITU tarkoittaa:
1) International Telecommunication Union, eli Kansainvälistä televiestintäliittoa - varsin sopiva it-puhelintamme ajatellen
2) International Triathlon Union, ja totisesti on usein ollut olo kuin traithlon-harrastajalla, kun työt eivät tekemällä lopu
3) Institute for Transuranium Elements, joka on EU:n yhteisen kansainvälisen tutkimuskeskuksen kansainvälinen radioaktiivisuuden mittausyksikkö - ja meilläkin on niin paljon näkyväksi tekemistä ja ennakkoluulojen kohtaamista, joskin tämä kielikuva ontuu jo paljon enemmän kuin kaksi edellistä.
Entäpä sitten IT, imetystuki? Tavalliset italia ja informaatiotekniikka sikseen, sillä IT on oikeasti Inclusive Tour, valmismatka. Olisikin!
Suuren lyhennesanakirjan mukaan ITU tarkoittaa:
1) International Telecommunication Union, eli Kansainvälistä televiestintäliittoa - varsin sopiva it-puhelintamme ajatellen
2) International Triathlon Union, ja totisesti on usein ollut olo kuin traithlon-harrastajalla, kun työt eivät tekemällä lopu
3) Institute for Transuranium Elements, joka on EU:n yhteisen kansainvälisen tutkimuskeskuksen kansainvälinen radioaktiivisuuden mittausyksikkö - ja meilläkin on niin paljon näkyväksi tekemistä ja ennakkoluulojen kohtaamista, joskin tämä kielikuva ontuu jo paljon enemmän kuin kaksi edellistä.
Entäpä sitten IT, imetystuki? Tavalliset italia ja informaatiotekniikka sikseen, sillä IT on oikeasti Inclusive Tour, valmismatka. Olisikin!
Näppis kuumana ja pää sauhuten kirjoitan valmennuspaketin tekstejä - ja sitten näyttää siltä, että imetysviikkoon on aikaa enää kaksi viikkoa! Oh dear!
Kiire on aina vain mielentila, onhan. Rauhoittumisvinkkilinkissä voi ihastella imetysviikon emojärjestön valokuvakilpailun voittokuvia. Suosikkini on se kuva, jossa vastasyntynyt tähtää kohti maailmansa keskipistettä, ja melkein voi kuulla hänen hamuilutuhinansa.
Kiire on aina vain mielentila, onhan. Rauhoittumisvinkkilinkissä voi ihastella imetysviikon emojärjestön valokuvakilpailun voittokuvia. Suosikkini on se kuva, jossa vastasyntynyt tähtää kohti maailmansa keskipistettä, ja melkein voi kuulla hänen hamuilutuhinansa.