Uusvanhaa vanhemmuusoppia etsimässä
Teollistuneiden länsimaiden erääksi ongelmaksi on noussut ilmiö, jota kutsutaan ”kateissa olevaksi vanhemmuudeksi”, tai ”varastetuksi vanhemmuudeksi”. Vanhemmat eivät osaa toimia lastensa kanssa ilman oppaita ja ohjeita, lasten hoitamisesta ja kasvattamisesta on tullut asiantuntijavetoista. On myös paljon normiksi muuttuneita lastenhoito- ja kasvatuskäytäntöjä, jotka eivät perustu vauvan tai lapsen parhaaseen, vaan aikuisten tehokkuutta korostavaan ajankäyttöön ja varhaisen itsenäisyyden vaatimuksiin.
Sikiön olosuhteet kohdussa ovat pysyneet samanlaisina kuin muinaisilla esi-isillämme, sen sijaan ulkopuolinen maailma on muuttunut paljon. Vauva ei syntyessään tiedä muutoksista mitään, hän ei erota syntyykö kivikaudelle vai 2000-luvulle. Vauva syntyy vaistojensa varaan, syliin otettavaksi. Se on paikka, jossa hän osaa olla. Vauvalle sylistä pois joutuminen on hylkäämistä ilman toivoa. Se on hänelle elämän ja kuoleman kysymys, olla turvassa, tai tulla pedoille jätetyksi.
Imetys vaatii tiivistä ihokontaktia
Ihminen on istukallinen nisäkäs. Istukallisten nisäkkäiden poikaset syntyvät elävinä, emo ruokkii niitä maitorauhasillaan ja huolehtii poikasistaan, kunnes ne osaavat itse hankkia ravintonsa.
Naisilla on rinnat, jotka tuottavat maitoa kysynnän ja tarjonnan lain mukaan. Vauvoilla on vahva hamuamisrefleksi, jonka avulla äitinsä rinnalle nostettu vastasyntynyt löytää rinnan avustamatta ja osaa ilman ohjausta tarttua siihen oikein. Hamuamisrefleksi on voimakkaimmillaan juuri syntymän jälkeen, herkkyysvaihe kestää noin 1-2 tuntia. Imettyään runsasproteiinista ja runsaasti vasta-aineita sisältävää ensimaitoa eli kolostrumia vauva lepää useita tunteja, eikä ole kovin kiinnostunut syömisestä.
Maidontuotantoa säätelevät kaksi aivolisäkkeen tuottamaa hormonia, oksitosiini ja prolaktiini. Aivolohkon etulohkon tuottama prolaktiini käynnistää ja ylläpitää maidoneritystä jos äiti saa olla vauvansa kanssa riittävästi läheisessä ihokontaktissa. Vauvan imettyä hetken ja annettua rinnoille ärsykettä, aivolisäkkeen takalohko alkaa erittää oksitosiinia, jonka aikaansaama herumisrefleksi saa maidon virtaamaan rinnoista.
Ilman ihokontaktia hormonien eritys ja refleksit eivät toimi oikein. Kun vauva viedään pois äidin luota ”jotta äiti saa levätä”, herkkä mekanismi häiriintyy. Ilman vauvaa lepäävä äiti ei tuota maidonnousuun tarvittavia hormoneja riittävästi, ja ilman äitiä lepäävä vauva ei jaksa tai ei osaa tarttua rintaan, etenkin jos hänelle annetaan lisäruokaa pullosta. Pullotutista vauva oppii saamaan maidon nopeasti, jolloin hän ei kenties jaksa imeä rintaa. Rinnasta vauva saa maitoa rytmikkäästi lypsämällä ja hieromalla suullaan rintarauhaskudosta, jonka pienet maitoa sisältävät rauhaset tyhjenevät ja täyttyvät sitä useammin mitä enemmän niitä lypsetään ja hierotaan. Rauhallinen ja mahdollisimman luonnollinen ensi-imetys ei rasita väsynyttäkään äitiä, koska kaiken työn tekee vauva.
Antibakteerista aivojuomaa
Äidinmaito on vauvan funktionaalinen elintarvike, aina hygieenisesti pakattu ja turvallinen käyttää. Äidinmaito suojaa vauvan suolistoa ja sisältää yhdisteitä, jotka tappavat bakteereita ja viruksia. Äidinmaidossa on esimerkiksi yli 50 oligosakkaridia, jotka vahvistavat vauvan suoliston hyvää bakteeristoa ja suojaavat sitä haitallisilta bakteereilta.
Toisin kuin lehmänmaitoa, äidinmaitoa ei ole räätälöity kasvattamaan vauvan lihaksia, vaan aivoja. Äidinmaito sisältää runsaasti laktoosia, joka hajoaa jo ennen imeytymistään glukoosiksi ja galaktoosiksi. Glukoosi on vauvan aivojen "polttoaine". Vauvan aivot kasvavat täyteen mittaansa vasta syntymän jälkeen. Syntyessään vauvalla on vain noin 25 % aivokapasiteetistaan valmiina.
Itse imetystapahtuma vahvistaa myös vauvan aivoja. Imetyksen aikana aivojen sähköinen toiminta kasvaa yli 30 %. Maitopullon imeminen vilkastuttaa aivojen toimintaa jonkun verran, mutta tutin imeminen ei muuta aivosähkötoimintaa. Imetyksen aikana aivojen aistiviin osiin jää hermofysiologisia jälkiä ja aivojen yhteistoiminta vahvistuu.
Äidinmaitoa korvaamaan tarkoitetut maitovalmisteet tuotetaan teollisesti, ja niiden koostumuksessa on huomattava ero. Lisäksi valmistusprosessien aikana tapahtuu vuosittain eri puolilla maailmaa virheitä, joista jotkut ovat jopa kohtalokkaita. Joskus virheet ovat tahallisia: Kiinassa paljastui toukokuussa 2004 tapaus, jossa markkinoille päästetty halpa äidinmaidonkorvike sisälsi niin vähän ravinteita, että useita satoja lapsia sairastui.
Lapsi on luotu mukana kannettavaksi
Vaikka ihmisellä ei ole enää karvapeitettä johon takertua, ihmisvauvat osaavat asettua vaistomaisesti kannetun poikasen ns. sammakkoasentoon, ja erityisesti naisilla on kantamiseen hyvin soveltuva lantio. Korostunut vyötärön- ja lantionseutu kehittyivät evoluution siinä vaiheessa, kun karvapeite oli kadonnut ja ihminen noussut suoraselkäiseen pystyasentoon. Pieni vauva, joka nostetaan maasta ilmaan, koukistaa jalkansa automaattisesti koukkuun ja jopa kipristää varpaitaan, aivan kuin yrittäisi tarttua niillä kiinni olemattomasta karvapeitteestä.
Sammakkoasentoinen vauva solahtaa lantionmutkaan istumaan hyvin luontevasti. Ihminen on kehittänyt kantamiseen myös lukuisia apuvälineitä, joista vanhin on edelleen kautta maailman käytössä: pala kangasta, joka solmitaan kantajan ylle ja kannettava asetetaan kankaan muodostamaan pussiin.
Ihmisen noustessa pystyyn tapahtui muitakin muutoksia. Vauvan pää oli suhteessa synnytyskanavaan kasvanut niin suureksi, että vauvat joutuivat syntymään kehittymättömämpinä kuin oli tarkoitus. Vauvat olivat liian pieniä ja avuttomia pesäpakoisiksi poikasiksi, jotka pystyvät seuraamaan emoaan miltei heti syntymän jälkeen ja vääränlaisia myös pesäviipyisiksi poikasiksi, jotka emo jättää jopa koko päiväksi pesään odottamaan. Koska vauva ei pystynyt seuraamaan vanhempiaan, eikä pärjännyt yksin pesässä, hänet oli otettava mukaan; näin ollen karvaton ihmislapsi kuuluu kannettaviin poikasiin.
Vauvojen "pesät" ovat nykyään turvassa pedoilta, mutta sekä itse "pesäkolo", että sen ulkopuolinen maailma on niin vilkas, täynnä liikkuvia ja metelöiviä nykyaikaisia "pedon merkkejä", että kantaminen tarjoaa vauvalle suojan informaatiotulvaa vastaan. Vaunuissa ja rattaissa kulkeva lapsi ei ole samalla tavoin turvassa, vaikka näennäisesti onkin suojattu kuomuin ja peittein.
The Washington Post–lehti uutisoi toukokuussa 2004 lastenrattaita kauhistelevista kenialaisista. Nairobilaisen lastenpsykiatrin mukaan lastenrattaat heikentävät äidin ja lapsen suhdetta, koska lastenrattaissa lapsi on liian kaukana äidistään. Perinteisesti selässä kannettu lapsi pysyy mukana äidin liikkeessä ja aistii tämän lämmön kaiken aikaa. Lapsella on turvallinen ja rauhallinen olo.
Saman uutisen mukaan Yhdysvalloissa ja Euroopassa on huolestuttu siitä, että rattaissa istuva lapsi ei saa liikuntaa. Joidenkin länsimaisten lääkäreiden mielestä lastenrattaissa istuminen on osasyy niin lapsuusiän liikalihavuuteen kuin aikuisiän heikkoon itsetuntoonkin.
Kantaminen vaikuttaa lapsen kaikkiin aisteihin. Vauva aistii ja kokee asioita, joista hän ilman kantamista pääsisi osalliseksi vasta opittuaan kävelemään: lastaan kantava äiti kumartelee, hypähtelee, keinuu, kurottuu. Hereillä oleva vauva näkee kaiken aikuisen tasolta, jolloin ympäristö ja arkiaskareet tulevat hänelle tutuiksi. Kannetut lapset ovat usein tyytyväisiä ja itkuttomia sellaisissakin tilanteissa ja kehitysvaiheissa, joissa ei-kannetut lapset itkevät paljon ja stressaantuvat helposti.
Kantaminen vaikuttaa myös kantajaan. Vauvaa kantava vanhempi on vapaa liikkumaan, koska vauva kulkee parhaimmillaan miltei huomaamatta mukana. Kun vauva on mukana elämässä, eikä pysäytä sitä kodin seinien sisäpuolelle tai vain vaunuilla päästäviin tiloihin, vanhemman on helpompi mukautua perhe-elämän tuomiin muutoksiin.
Yhdessä nukkuminen tahdistaa vauvaa
Vauvat nukkuvat parhaiten äitiensä läheisyydessä, koska heidän tarpeensa tulevat näin nopeammin tyydytetyiksi ja he ovat rentoutuneempia. Vauvojen uni on ensimmäisten 3-4 kuukauden aikana hyvin erilaista kuin aikuisten, esimerkiksi REM-unen osuus on suurempi kuin aikuisilla. Vauvan kypsymättömät aivot eivät aluksi osaa säädellä hengitystä, joka vaihtelee erilaisten unijaksojen mukaan, mutta vauvat osaavat kyllä mukauttaa hengityksensä äidin hengityksen ja unirytmin mukaiseksi. Kyvyllä saattaa olla kätkytkuolemia ennaltaehkäisevä vaikutus, yksin nukkuvilla vauvoilla hengityksen "tahdistaja" puuttuu. Yksin nukkuvat vauvat vaipuvat syvempään uneen ja heidän yhtäjaksoiset unijaksonsa ovat pidempiä kuin yhdessä vanhempien kanssa nukkuvilla vauvoilla.
Jos äidin ja lapsen unirytmi on sama, äiti ei väsy kohtuuttomasti, koska hän havahtuu yöllä ruokkimaan vauvaansa molempien unen ollessa keveimmillään. Yösyöttöihin ei kulu paljon aikaa, ja äiti saa nukuttua pidempiä yhtäjaksoisia unijaksoja.
Terveiden pienten lasten uniongelmat ovat länsimainen ilmiö. Vauva itkee ja on levoton öisin, jos hän joutuu nukkumaan kaukana vanhemmistaan. Vauvan maailma on tässä ja nyt, hän ei osaa odottaa. Vauva ei voi lohduttautua ajatuksella "äiti tulee pian takaisin", koska elää vain hetkeä, jolloin on täydellisen yksin ja vailla suojaa.
Aikakäsitys kehittyy hitaasti. 5-vuotias osaa odottaa seuraavaan päivään, 10-vuotias pystyy odottamaan "seuraavaan synttäriin", ja vasta aikuisena ihminen pystyy suhteuttamaan pidempiä ajanjaksoja koko elämäänsä nähden.
Perheen nukkuminen yhdessä on tavallista suuressa osassa maailmaa ja useissa erilaisissa kulttuureissa. Vain teollistuneissa länsimaissa perheenjäsenet nukkuvat erillään.
Valkoihoisten amerikkalaisvanhempien ja guatemalalaisten maya-intiaanien jälkeläisten vauvojen nukkumistavat poikkeavat huomattavasti toisistaan. Maya-vauvat nukahtavat silloin kun heitä alkaa nukuttaa ja nukkuvat yhdessä äitinsä kanssa. Isä ja perheen muut sisarukset nukkuvat lähellä tai samassa vuoteessa. Äidit eivät pidä lukua yöimetyksistä, koska eivät häiriinny niistä.
Amerikkalaisista äideistä melkein kaikki joutuvat valvomaan öisin vauvoja hoitaessaan. Suurin osa vauvoista nukkuu omassa sängyssä alusta saakka ja 6 kk ikään mennessä melkein kaikki vauvat on yleensä siirretty nukkumaan omaan huoneeseen. Vauvojen nukuttamiseen käytetään runsaasti aikaa sekä erilaisia apuvälineitä ja kikkoja: kehtoja, iltasatuja, yövaatteita, peseytymisrituaaleja ja leluja.
Maya-vanhemmat järkyttyvät kuullessaan, että amerikkalaisvauvat jätetään yksin nukkumaan, kun taas amerikkalaisvanhemmat uskovat, että yhdessä nukkuminen saattaa olla vahingollista lapsen henkisen kehityksen kannalta, ja vieressä nukutetusta lapsesta ei tule riittävän itsenäistä.
Lapsenhoitoapua luolasta
Eläinten poikaset leimautuvat vain havainnoimalla, ihmislapsi tarvitsee vastavuoroisen suhteen pääasiallisiin hoitajiinsa. Kiintymyssuhteen luominen vaatii aikaa ja aitoa vuorovaikutusta. Kiintymyssuhdetta ei luoda ns. laatuajalla, eikä siihen ole olemassa valmiita ohjeita.
Varhaisten kiintymyssuhteiden laatu määrittelee ihmissuhteita myös aikuisena. Välttelevästi tai ristiriitaisesti kiinnittyneestä lapsesta voi tulla tunnekylmä ja itseriittoinen tai pelokas ja aggressiivinen aikuinen. Turvallisesti kiinnittynyt lapsi tarkkailee ja tutkii ympäristöään ja kasvattaa itse etäisyyttä hoitajiinsa.
Imettävä äiti on vauvalle ravinnon lähde ja siten ehdoton ykkönen, mutta isän ei tarvitse imetyksen vuoksi jäädä taka-alalle. Isän rooli voi aluksi olla näkymättömämpi, mutta se on erittäin tärkeä koska isä varmistaa äidin jaksamisen. Isät vaikuttavat myös epäsuorasti lastensa kasvuun: miehiltään tukea saavat naiset imettävät lapsiaan kauemmin.
Imetys, kantaminen ja yhdessä nukkuminen auttavat luomaan vahvan kiintymyssuhteen lapseen. Kiintymyssuhde vaikuttaa koko perheeseen: kun suhde lapsiin on tiivis ja tasapainoinen, vanhemmat nauttivat syvemmin vanhemmuudestaan ja toisistaan. Vahvan kiintymyssuhteen perheitä yhdistää myös erityinen herkkyys, joka näkyy kaikilla elämäaloilla. Turvallisesti ja vahvasti kiinnittyneistä lapsista tulee usein lapsia, jotka uskaltavat puuttua epäkohtiin, ovat oikeudenmukaisia ja välittävät enemmän toisista ihmisistä kuin tavaroista.
Vanhemmat voisivat ottaa oppia vauvoistaan ja yrittää unohtaa elävänsä 2000-luvulla. Luolamiesvanhempien tietämys - tai tietämättömyys – saattaisi riittää nykyvanhemmillekin. Vastasyntyneen vaistot ja tarpeet ovat nyt samanlaiset kuin kivikaudella, - niin myös parhaat tavat vastata niihin.
Ihmisen ja simpanssin DNA-ketjut ovat 98,8-prosenttisesti samanlaiset. Olemme perimältämme läheisempi sukulainen gorillalle kuin gorilla orangille. Elintoimintomme, käyttäytymisemme, vaistomme ja viettimme ovat samanlaisia kuin muillakin eläimillä. Kehossamme on muuttumattomina säilyneitä geenejä kymmeniätuhansia vuosia sitten eläneiltä karvaisilta esi-isiltämme. Biologisesti katsottuna "inhimillinen sivistyksemme" on opittua käyttäytymistä vailla geneettistä pohjaa.
(Karvaton Nisäkäs - Ilkka Remes, http://www.ilkkaremes.com/kirjasto/kolumni3.html)
Pääasialliset lähteet:
Heikkilä, Mari 2002. Vauva imee tuhtia maitoa ja hyviä bakteereja. HS Tiede 11.5.2002.
Kirkilionis, Evelin 2003. Lapsi kaipaa kantamista. (Ein Baby will getragen sein 1999.) Suomentanut Sirpa Alkunen. Phasmascript.
Lehtonen & Saarikoski 2002. Imetys vahvistaa lapsen aivoja. Helsingin Sanomat, Vieraskynä 2002.
Liedloff, Jean 1975. The Continuum Consept.
Sears, Martha & William 1992. The Baby Book.
McKenna, James J. 1991. Researching the sudden infant death syndrome (SIDS), The Role of Ideology in Biomedical Science.
Rinnalla, Suomen kätilöliiton tuottama imetyksen opaslehtinen. 5.tarkastettu painos.
Small, Meredith F. 1998. Sleep with Me: A Trans-cultural Look at the Power--and Protection--of Sharing a Bed. Mothering magazine Issue 91, November/December 1998
Sikiön olosuhteet kohdussa ovat pysyneet samanlaisina kuin muinaisilla esi-isillämme, sen sijaan ulkopuolinen maailma on muuttunut paljon. Vauva ei syntyessään tiedä muutoksista mitään, hän ei erota syntyykö kivikaudelle vai 2000-luvulle. Vauva syntyy vaistojensa varaan, syliin otettavaksi. Se on paikka, jossa hän osaa olla. Vauvalle sylistä pois joutuminen on hylkäämistä ilman toivoa. Se on hänelle elämän ja kuoleman kysymys, olla turvassa, tai tulla pedoille jätetyksi.
Imetys vaatii tiivistä ihokontaktia
Ihminen on istukallinen nisäkäs. Istukallisten nisäkkäiden poikaset syntyvät elävinä, emo ruokkii niitä maitorauhasillaan ja huolehtii poikasistaan, kunnes ne osaavat itse hankkia ravintonsa.
Naisilla on rinnat, jotka tuottavat maitoa kysynnän ja tarjonnan lain mukaan. Vauvoilla on vahva hamuamisrefleksi, jonka avulla äitinsä rinnalle nostettu vastasyntynyt löytää rinnan avustamatta ja osaa ilman ohjausta tarttua siihen oikein. Hamuamisrefleksi on voimakkaimmillaan juuri syntymän jälkeen, herkkyysvaihe kestää noin 1-2 tuntia. Imettyään runsasproteiinista ja runsaasti vasta-aineita sisältävää ensimaitoa eli kolostrumia vauva lepää useita tunteja, eikä ole kovin kiinnostunut syömisestä.
Maidontuotantoa säätelevät kaksi aivolisäkkeen tuottamaa hormonia, oksitosiini ja prolaktiini. Aivolohkon etulohkon tuottama prolaktiini käynnistää ja ylläpitää maidoneritystä jos äiti saa olla vauvansa kanssa riittävästi läheisessä ihokontaktissa. Vauvan imettyä hetken ja annettua rinnoille ärsykettä, aivolisäkkeen takalohko alkaa erittää oksitosiinia, jonka aikaansaama herumisrefleksi saa maidon virtaamaan rinnoista.
Ilman ihokontaktia hormonien eritys ja refleksit eivät toimi oikein. Kun vauva viedään pois äidin luota ”jotta äiti saa levätä”, herkkä mekanismi häiriintyy. Ilman vauvaa lepäävä äiti ei tuota maidonnousuun tarvittavia hormoneja riittävästi, ja ilman äitiä lepäävä vauva ei jaksa tai ei osaa tarttua rintaan, etenkin jos hänelle annetaan lisäruokaa pullosta. Pullotutista vauva oppii saamaan maidon nopeasti, jolloin hän ei kenties jaksa imeä rintaa. Rinnasta vauva saa maitoa rytmikkäästi lypsämällä ja hieromalla suullaan rintarauhaskudosta, jonka pienet maitoa sisältävät rauhaset tyhjenevät ja täyttyvät sitä useammin mitä enemmän niitä lypsetään ja hierotaan. Rauhallinen ja mahdollisimman luonnollinen ensi-imetys ei rasita väsynyttäkään äitiä, koska kaiken työn tekee vauva.
Antibakteerista aivojuomaa
Äidinmaito on vauvan funktionaalinen elintarvike, aina hygieenisesti pakattu ja turvallinen käyttää. Äidinmaito suojaa vauvan suolistoa ja sisältää yhdisteitä, jotka tappavat bakteereita ja viruksia. Äidinmaidossa on esimerkiksi yli 50 oligosakkaridia, jotka vahvistavat vauvan suoliston hyvää bakteeristoa ja suojaavat sitä haitallisilta bakteereilta.
Toisin kuin lehmänmaitoa, äidinmaitoa ei ole räätälöity kasvattamaan vauvan lihaksia, vaan aivoja. Äidinmaito sisältää runsaasti laktoosia, joka hajoaa jo ennen imeytymistään glukoosiksi ja galaktoosiksi. Glukoosi on vauvan aivojen "polttoaine". Vauvan aivot kasvavat täyteen mittaansa vasta syntymän jälkeen. Syntyessään vauvalla on vain noin 25 % aivokapasiteetistaan valmiina.
Itse imetystapahtuma vahvistaa myös vauvan aivoja. Imetyksen aikana aivojen sähköinen toiminta kasvaa yli 30 %. Maitopullon imeminen vilkastuttaa aivojen toimintaa jonkun verran, mutta tutin imeminen ei muuta aivosähkötoimintaa. Imetyksen aikana aivojen aistiviin osiin jää hermofysiologisia jälkiä ja aivojen yhteistoiminta vahvistuu.
Äidinmaitoa korvaamaan tarkoitetut maitovalmisteet tuotetaan teollisesti, ja niiden koostumuksessa on huomattava ero. Lisäksi valmistusprosessien aikana tapahtuu vuosittain eri puolilla maailmaa virheitä, joista jotkut ovat jopa kohtalokkaita. Joskus virheet ovat tahallisia: Kiinassa paljastui toukokuussa 2004 tapaus, jossa markkinoille päästetty halpa äidinmaidonkorvike sisälsi niin vähän ravinteita, että useita satoja lapsia sairastui.
Lapsi on luotu mukana kannettavaksi
Vaikka ihmisellä ei ole enää karvapeitettä johon takertua, ihmisvauvat osaavat asettua vaistomaisesti kannetun poikasen ns. sammakkoasentoon, ja erityisesti naisilla on kantamiseen hyvin soveltuva lantio. Korostunut vyötärön- ja lantionseutu kehittyivät evoluution siinä vaiheessa, kun karvapeite oli kadonnut ja ihminen noussut suoraselkäiseen pystyasentoon. Pieni vauva, joka nostetaan maasta ilmaan, koukistaa jalkansa automaattisesti koukkuun ja jopa kipristää varpaitaan, aivan kuin yrittäisi tarttua niillä kiinni olemattomasta karvapeitteestä.
Sammakkoasentoinen vauva solahtaa lantionmutkaan istumaan hyvin luontevasti. Ihminen on kehittänyt kantamiseen myös lukuisia apuvälineitä, joista vanhin on edelleen kautta maailman käytössä: pala kangasta, joka solmitaan kantajan ylle ja kannettava asetetaan kankaan muodostamaan pussiin.
Ihmisen noustessa pystyyn tapahtui muitakin muutoksia. Vauvan pää oli suhteessa synnytyskanavaan kasvanut niin suureksi, että vauvat joutuivat syntymään kehittymättömämpinä kuin oli tarkoitus. Vauvat olivat liian pieniä ja avuttomia pesäpakoisiksi poikasiksi, jotka pystyvät seuraamaan emoaan miltei heti syntymän jälkeen ja vääränlaisia myös pesäviipyisiksi poikasiksi, jotka emo jättää jopa koko päiväksi pesään odottamaan. Koska vauva ei pystynyt seuraamaan vanhempiaan, eikä pärjännyt yksin pesässä, hänet oli otettava mukaan; näin ollen karvaton ihmislapsi kuuluu kannettaviin poikasiin.
Vauvojen "pesät" ovat nykyään turvassa pedoilta, mutta sekä itse "pesäkolo", että sen ulkopuolinen maailma on niin vilkas, täynnä liikkuvia ja metelöiviä nykyaikaisia "pedon merkkejä", että kantaminen tarjoaa vauvalle suojan informaatiotulvaa vastaan. Vaunuissa ja rattaissa kulkeva lapsi ei ole samalla tavoin turvassa, vaikka näennäisesti onkin suojattu kuomuin ja peittein.
The Washington Post–lehti uutisoi toukokuussa 2004 lastenrattaita kauhistelevista kenialaisista. Nairobilaisen lastenpsykiatrin mukaan lastenrattaat heikentävät äidin ja lapsen suhdetta, koska lastenrattaissa lapsi on liian kaukana äidistään. Perinteisesti selässä kannettu lapsi pysyy mukana äidin liikkeessä ja aistii tämän lämmön kaiken aikaa. Lapsella on turvallinen ja rauhallinen olo.
Saman uutisen mukaan Yhdysvalloissa ja Euroopassa on huolestuttu siitä, että rattaissa istuva lapsi ei saa liikuntaa. Joidenkin länsimaisten lääkäreiden mielestä lastenrattaissa istuminen on osasyy niin lapsuusiän liikalihavuuteen kuin aikuisiän heikkoon itsetuntoonkin.
Kantaminen vaikuttaa lapsen kaikkiin aisteihin. Vauva aistii ja kokee asioita, joista hän ilman kantamista pääsisi osalliseksi vasta opittuaan kävelemään: lastaan kantava äiti kumartelee, hypähtelee, keinuu, kurottuu. Hereillä oleva vauva näkee kaiken aikuisen tasolta, jolloin ympäristö ja arkiaskareet tulevat hänelle tutuiksi. Kannetut lapset ovat usein tyytyväisiä ja itkuttomia sellaisissakin tilanteissa ja kehitysvaiheissa, joissa ei-kannetut lapset itkevät paljon ja stressaantuvat helposti.
Kantaminen vaikuttaa myös kantajaan. Vauvaa kantava vanhempi on vapaa liikkumaan, koska vauva kulkee parhaimmillaan miltei huomaamatta mukana. Kun vauva on mukana elämässä, eikä pysäytä sitä kodin seinien sisäpuolelle tai vain vaunuilla päästäviin tiloihin, vanhemman on helpompi mukautua perhe-elämän tuomiin muutoksiin.
Yhdessä nukkuminen tahdistaa vauvaa
Vauvat nukkuvat parhaiten äitiensä läheisyydessä, koska heidän tarpeensa tulevat näin nopeammin tyydytetyiksi ja he ovat rentoutuneempia. Vauvojen uni on ensimmäisten 3-4 kuukauden aikana hyvin erilaista kuin aikuisten, esimerkiksi REM-unen osuus on suurempi kuin aikuisilla. Vauvan kypsymättömät aivot eivät aluksi osaa säädellä hengitystä, joka vaihtelee erilaisten unijaksojen mukaan, mutta vauvat osaavat kyllä mukauttaa hengityksensä äidin hengityksen ja unirytmin mukaiseksi. Kyvyllä saattaa olla kätkytkuolemia ennaltaehkäisevä vaikutus, yksin nukkuvilla vauvoilla hengityksen "tahdistaja" puuttuu. Yksin nukkuvat vauvat vaipuvat syvempään uneen ja heidän yhtäjaksoiset unijaksonsa ovat pidempiä kuin yhdessä vanhempien kanssa nukkuvilla vauvoilla.
Jos äidin ja lapsen unirytmi on sama, äiti ei väsy kohtuuttomasti, koska hän havahtuu yöllä ruokkimaan vauvaansa molempien unen ollessa keveimmillään. Yösyöttöihin ei kulu paljon aikaa, ja äiti saa nukuttua pidempiä yhtäjaksoisia unijaksoja.
Terveiden pienten lasten uniongelmat ovat länsimainen ilmiö. Vauva itkee ja on levoton öisin, jos hän joutuu nukkumaan kaukana vanhemmistaan. Vauvan maailma on tässä ja nyt, hän ei osaa odottaa. Vauva ei voi lohduttautua ajatuksella "äiti tulee pian takaisin", koska elää vain hetkeä, jolloin on täydellisen yksin ja vailla suojaa.
Aikakäsitys kehittyy hitaasti. 5-vuotias osaa odottaa seuraavaan päivään, 10-vuotias pystyy odottamaan "seuraavaan synttäriin", ja vasta aikuisena ihminen pystyy suhteuttamaan pidempiä ajanjaksoja koko elämäänsä nähden.
Perheen nukkuminen yhdessä on tavallista suuressa osassa maailmaa ja useissa erilaisissa kulttuureissa. Vain teollistuneissa länsimaissa perheenjäsenet nukkuvat erillään.
Valkoihoisten amerikkalaisvanhempien ja guatemalalaisten maya-intiaanien jälkeläisten vauvojen nukkumistavat poikkeavat huomattavasti toisistaan. Maya-vauvat nukahtavat silloin kun heitä alkaa nukuttaa ja nukkuvat yhdessä äitinsä kanssa. Isä ja perheen muut sisarukset nukkuvat lähellä tai samassa vuoteessa. Äidit eivät pidä lukua yöimetyksistä, koska eivät häiriinny niistä.
Amerikkalaisista äideistä melkein kaikki joutuvat valvomaan öisin vauvoja hoitaessaan. Suurin osa vauvoista nukkuu omassa sängyssä alusta saakka ja 6 kk ikään mennessä melkein kaikki vauvat on yleensä siirretty nukkumaan omaan huoneeseen. Vauvojen nukuttamiseen käytetään runsaasti aikaa sekä erilaisia apuvälineitä ja kikkoja: kehtoja, iltasatuja, yövaatteita, peseytymisrituaaleja ja leluja.
Maya-vanhemmat järkyttyvät kuullessaan, että amerikkalaisvauvat jätetään yksin nukkumaan, kun taas amerikkalaisvanhemmat uskovat, että yhdessä nukkuminen saattaa olla vahingollista lapsen henkisen kehityksen kannalta, ja vieressä nukutetusta lapsesta ei tule riittävän itsenäistä.
Lapsenhoitoapua luolasta
Eläinten poikaset leimautuvat vain havainnoimalla, ihmislapsi tarvitsee vastavuoroisen suhteen pääasiallisiin hoitajiinsa. Kiintymyssuhteen luominen vaatii aikaa ja aitoa vuorovaikutusta. Kiintymyssuhdetta ei luoda ns. laatuajalla, eikä siihen ole olemassa valmiita ohjeita.
Varhaisten kiintymyssuhteiden laatu määrittelee ihmissuhteita myös aikuisena. Välttelevästi tai ristiriitaisesti kiinnittyneestä lapsesta voi tulla tunnekylmä ja itseriittoinen tai pelokas ja aggressiivinen aikuinen. Turvallisesti kiinnittynyt lapsi tarkkailee ja tutkii ympäristöään ja kasvattaa itse etäisyyttä hoitajiinsa.
Imettävä äiti on vauvalle ravinnon lähde ja siten ehdoton ykkönen, mutta isän ei tarvitse imetyksen vuoksi jäädä taka-alalle. Isän rooli voi aluksi olla näkymättömämpi, mutta se on erittäin tärkeä koska isä varmistaa äidin jaksamisen. Isät vaikuttavat myös epäsuorasti lastensa kasvuun: miehiltään tukea saavat naiset imettävät lapsiaan kauemmin.
Imetys, kantaminen ja yhdessä nukkuminen auttavat luomaan vahvan kiintymyssuhteen lapseen. Kiintymyssuhde vaikuttaa koko perheeseen: kun suhde lapsiin on tiivis ja tasapainoinen, vanhemmat nauttivat syvemmin vanhemmuudestaan ja toisistaan. Vahvan kiintymyssuhteen perheitä yhdistää myös erityinen herkkyys, joka näkyy kaikilla elämäaloilla. Turvallisesti ja vahvasti kiinnittyneistä lapsista tulee usein lapsia, jotka uskaltavat puuttua epäkohtiin, ovat oikeudenmukaisia ja välittävät enemmän toisista ihmisistä kuin tavaroista.
Vanhemmat voisivat ottaa oppia vauvoistaan ja yrittää unohtaa elävänsä 2000-luvulla. Luolamiesvanhempien tietämys - tai tietämättömyys – saattaisi riittää nykyvanhemmillekin. Vastasyntyneen vaistot ja tarpeet ovat nyt samanlaiset kuin kivikaudella, - niin myös parhaat tavat vastata niihin.
(Karvaton Nisäkäs - Ilkka Remes, http://www.ilkkaremes.com/kirjasto/kolumni3.html)
Pääasialliset lähteet:
Heikkilä, Mari 2002. Vauva imee tuhtia maitoa ja hyviä bakteereja. HS Tiede 11.5.2002.
Kirkilionis, Evelin 2003. Lapsi kaipaa kantamista. (Ein Baby will getragen sein 1999.) Suomentanut Sirpa Alkunen. Phasmascript.
Lehtonen & Saarikoski 2002. Imetys vahvistaa lapsen aivoja. Helsingin Sanomat, Vieraskynä 2002.
Liedloff, Jean 1975. The Continuum Consept.
Sears, Martha & William 1992. The Baby Book.
McKenna, James J. 1991. Researching the sudden infant death syndrome (SIDS), The Role of Ideology in Biomedical Science.
Rinnalla, Suomen kätilöliiton tuottama imetyksen opaslehtinen. 5.tarkastettu painos.
Small, Meredith F. 1998. Sleep with Me: A Trans-cultural Look at the Power--and Protection--of Sharing a Bed. Mothering magazine Issue 91, November/December 1998
Kommentit
Kommentoi
Tämä merkintä on suljettu, et voi lisätä uusia kommentteja siihen tai äänestää siinä
Olen kovin, kovin iloinen, että julkaiset tämän hienon kirjoituksesi!*Aplodeeraa seisoen* sekä jutulle että sen tekijälle. Tässäpä taas miettimisen aihetta.
13.12.2004 15:41:15
Minna kirjoitti:Luetutin jutun miehellänikin ja se sai kiitosta. Nyt hänkin sai tieteellistä näkökulmaa kantoliinoihin ja perhepetiin. HIENO ARTIKKELI!
15.12.2004 14:26:42
HM kirjoitti:Kiitokset artikkelista! Sain "mustaa valkoisella" esiteltäväksi äidilleni, jonka mielestä pilaan lapseni liian vaativaksi täysimetyksellä, perhepedillä ja kantamisella..
18.12.2004 14:36:49
Kristiina kirjoitti:Kylläpä taas verenpaine nousi, kun tätä käsittämätöntä propagandaa luin!
Miksiköhän luin? En tiedä itsekään. Ajatukseni oli kai, että tutustun siihen, mistä tässä Hernekepissä on kyse. Kuvittelin, että tämä olisi vain "hieman" värittynyt sivusto, mutta tämähän on häpeämätöntä rotuoppia, imetys-, perhepeti- ja kantoliinafasismia raadollisimmillaan, vastenmielistä asenteellisuutta puettuna pseudo-tieteellisyyden pintakiiltoon.
Sääliksi käy se aivopestyjen naisparkojen joukko, joka tällaiseen tarrautumalla hakee elämälleen merkitystä.
28.01.2005 15:12:24
mn kirjoitti:Suo siellä, vetelä täällä. Jos lähteet puuttuvat, syytetään mielipidekirjoittelusta, jos niitä yrittää edes vaatimattomasti tarjota, kirjoitus on pseudotieteellinen.
28.01.2005 16:35:56