Big Sky Country

Olen ihan fiiliksissä!!
Torstai aamuna kello 7.00 suuntaa lentokone täältä Seattlen kautta San Franciscoon, josta ajamme tunnin verran lahden reunaa Kohti Berkelyä ja mäen taakse Orindaan, entisen au pair-perheeni luokse.

Esikoinen on jo muutaman viikon hoilannut vanhaa Barbi-mainosta "California girls" nasaalilla äänellä iloisesti virnistäen, minua ilkkuen.

Wikipediasta löytyi linkki kylään, jossa asuin 21 vuotta sitten :))

Toivon,että pääsen illalliselle tänne, suosikkikeittokirjani ravintolaan, The Greens

Varmaan kaikki muistavat miltä näytti Luke Skywalkerin enon ja tädin talo Tatooinen erämaaplaneetalla?
Nyt se on totta.

Vieraillessamme sukulaisissa New Mexicossa saimme tilaisuuden tutustua erääseen ekologisen rakentamisen ja elämisen mielenkiintoisimpaan ilmentymään nimeltä Earthship. Nämä Maalaivat ovat energitaloudessaan usein täysin omavaraisia, keräävät kastevettä kasteluun, kierrättävät jätevetensä, lämmittävät ja toimivat aurinkoenergialla.. huhuhuh mitä vielä? Ovat useimmiten silmiä hivelevän kauniita, maastoutuvat lähes näkymättömiin ja rakennetaan suurimmaksi osin jätemateriaaleista.

Löysin linkin erään Durangossa, Coloradon puolella sijaitsevaan Maalaivaan.

Ja tästä toisesta linkistä pääsee katsomaan lisää, minun mielestäni kauniita, kuvia Maalaivoista.

Durangossa kävimme muuten syömässä läpikulkumatkallamme Taosiin ja kaunis pikkukaupunki jäi hieman takahampaan koloon jomottamaan. Tuonne pitäisi päästä paremmalla ajalla,- ja terveen kuopuksen kanssa. Nuhakuumeessa itkevä lapsi valtaa ajatuskapasiteettini 99 prosenttisesti, se yksi prosentti tarvittiin kauniin näkymän mieleenpainamiseen. :)

Löysin keittiön kaapista levyllisen sitä ainoaa oikeaa. Lapset eivät olekaan syöneet kaikkia äitini tuliaisia. aah.
Ja heti alkoi soimaan päässäni se vanha mainostunnari, tiedättehän? Sanat eivät välttämättä kulje aivan näin.

[Katri-Helenan äänellä].

..jälleen saapuu hetki Sininen.
Niin hyvä on, kun tunnen sen.
Hiljaisuuden.
Hetken tään Sinisen.

Rakas ja läheinen esimieheni opetti minut bongaamaan Maailmanperintökohteita. Yhteisillä matkoillamme olemme nähneet ainakin tämän.

Lasteni listalle kertyi viime viikolla Mesa Verden lisäksi Pueblo de Taos.



Oiva vinkki kaikille pallontallaajille.

Santa Fen taidemuseossa oli esillä tauluja Guatemalasta, joilla oli erityinen sanoma minulle ja kuopukselleni, kantoliinavauvalle.

Elias Rivera, por favor!

Entiseen, hyvään aikaan tapahtui satumainen asia.
Newyorkilainen, rikas kaunotar (no mitä sitten vaikka olikin jo lapsi ja useita aviomiehiä selän takana!!) rakastui Taos de Pueblo intiaanipäällikköön Taosissa, New Mexicossa.

Tämä seurapiirikaunotar, taitelijoiden mesenaatti, Pablo Picassonkin ystävä, oli muuttanut maalle New Mexicoon, _edellisen aviomiehensä kanssa. Paikallisen intiaanin neuvosta kaunotar osti vanhan adobe-tyylisen talon, jonka remontoinnissa ja laajennuksessa pueblointiaanit olivat apuna.

Pueblopäällikkö itse oli liikkeillä toisenlaisilla aikeilla. Hän pystytti kaunottaren talon pihalle tiipiinsä ja - niin tarina kertoo - rummutti iltaisin taukoamatta kunnes kaunotar-Mable tuli hänen luokseen. (oih)

Entinen aviomies hankki haulikon ja aikoi ampua rumpuaan pärisyttävän villin, mutta saikin pian kyytiä vaimoiltaan. Ja niin Mabel elätti häntä useamman vuoden, jossain toisaalla, ennen avioeroa ja uutta liittoa, joka antoi alkusysäyksen uudelle kulttuuriselle lähteelle. Mabel inspiroi aikansa kuuluisimpia taiteilijoita kutsumalla kotiinsa heitä kotiinsa, jopa Suomesta asti.

Kolmekymmentä vuotta sitten talon osti Dennis Hopper, joka filmasi tienoilla kulttileffansa Easy Rider.

Kulttiajoista on tultu nykyaikaan ja säätiön aikaan. Sinäkin voit varata itsellesi huoneen Mabel Dodge Luhan House:sta ja olla Taiteilija.

Kävimme paikallisoppaamme kanssa myös ruokakaupassa. Tässä kuva eräästä toisesta, paikallisesta ostoksilla olleesta äiti-kollegasta :))).

Matkallamme New Mexicoon pysähdyimme Rio Granden rotkon ylittävällä sillalla. Tämä on paikallisten suosituin itsemurhapaikka :(. No wonder.

Mutta miksi ihmeessä Rio Grande, vapaasti suomennettuna kai iso tai valtava joki, on kutistunut nuin pieneksi?

Taustalla ovat pitkään jatkuneet kiistat vedenkäyttöoikeuksista Coloradossa ja New Mexicossa. Riidat ovat seurausta ylempänä joen varressa asuvien, ahnaiden ja tietenkin rikkaimpien, ranchereiden veden käytön lisääntymisestä. Alempana joen varressa oleva Santa Fe rajoittaa jo asukkaiden ja turistien vedenkäyttöä ja Mexicossa tilanne on kuulemma todella kurja.

Suomalaiselle kohtelias muistutus hienohkon ravintolan ruokapöydässä "We serve water only on request" oli tyrmäävä.

Teimme äitienpäivänä retken Mesa Verden kansallispuistoon Coloradossa. Myöhästyneet äitienpäivätoivotukset lähtevät Suomeen tämän kuvan keralla.

Hankin paikallista käsityötä ihan roppakaupalla.
Korut ovat erään artesaani tuttavani luomuksia. Huivit kutoi vanha leskeksi jäänyt cowboy, siis sellainen ruutupaidassa, farkuissa ja buutseissa kulkeva ketjupolttaja. :)

Pow-wow, the Gathering of Nations, kansojen kokoontuminen.

Huonoa onnea koneasioissa, parempaa onnea jossain muussa. Niin on ihmisen pakko ajatella, jotta voisi järjellisesti selviytyä useamman viikon nettipimennosta. Toinen, kotikoneena ollut läppärimme muutti manan majoille, paikalliselta yliopistolta lainattu päätti tehdä sille jostain mystisestä syystä seuraa eikä vierailuraha ihan oitis riittänyt uuden koneen ostamiseen.

Mutta VOILÁ! Now Compaq Presario has arrived.

Joku kysyi ominaisuuksista tarkemmin mutta tässä mielen tilassa sanon vain kaikille taivaan valtiaille nöyrän kiitoksen.
Latailen suosikkiohjelmiani koneelle, ensimmäisten joukossa tietenkin SKYPE ja Mozilla Firefox.

Skanditkin ovat löytyneet yhdysvaltalaiselta näppikseltä, huom huom.
Paljon on asiaakin mielessä. Niihin palaan pian. :)

Kas tässä

Sivun alareunasta löydät palkin The Last Best Place, joka on se esittelyvideo.
Ride on cowboy!

Vähitellen Esikoisen koulunkäyntiä katsellessani mieleeni on juolahtanut kavala ajatus, josta en pääse enää eroon. Science, eli luonnontiede, on täällä sellainen poliittinen oppiaine, josta muistuu mieleen väistämättä vanha kunnon Neuvostoliitto. Noh, ehkä se oli sentään hienompi paikka oppimisen teorian kehittymisen kannalta.

Kokeisiin harjoitellaan etukäteen tekemällä oppikirjasta muistiinpanot, jotka _pitää olla mukana kokeessa. Koetta harjoitellaan etukäteen "study session"ssa jossa käydään läpi VARSINAINEN KOEPAPERI!! Esikoisen kommentti oli, että sessioniin osallistuneet saavat A:n, parhaan arvosanan. Enpä ihmettele.

Tämä hullulta kuullostava toiminta johtuu osaksi Liittovaltiotason kokeista, jotka ovat nyt maaliskuussa. Tämän lisäksi matematiikassa ja luonnontieteessä on National Program, jossa tarkoitus on edistää ko aineiden oppimista. Time-lehden kansikuva ja artikkeli kertovat tästä huolesta, johon liittovaltion erityisohjelma yrittää vastata. Mutta miten!

Oppiaineen arviointi ei perustu osaamiseen, taitoon tai kehittymiseen vaan läsnäoloprosenttiin (!!), kotitehtävien palautusprosenttiin ja näissä harjoitelluissa kokeissa oikein vastattujen kysymysten prosenttiin.

Tällaisena Pisa-tutkimuksessa maailman johtoaseman saaneen, piskuisen maan, akateemisen koulutuksen saaneena opettajana nostan hieman vasenta kulmakarvaani. (huh olipa pitkä lause)
Suomessa on ihan oikeasti aihetta ylpeyteen. Ja täällä häpeään. Opetuksen fokus pitää AINA olla oppimisessa, lapsen/ oppijan ajattelun kehittymisessä, eikä tilastojen tekemisessä.

Odotan innolla ensi viikkoista "teacher-parent" tapaamista.

Männä syksynä Jamie Oliver Briteissä lähti ristiretkellä huonoa kouluruokaa vastaan. Viime viikkoina olen tuntenut kulkevani hänen saappaissaan Uudella Mantereella. Olivierin saappaissa tepastelemalla ratkaisu nimittäin löytyi! "It´s all about the attitude" -, kaikki on kiinni asenteesta,- todellakin.

Esikoinen sen itse keksi huomattuaan ruokalan virkaa(kin) toimittavan jumppasalin nurkassa mikron, jota ystäväperheemme puoliksi suomalainen tytär kerran käytti. HEUREKA!

Lounaaksi voisi ottaa vaikka eilispäivän ruokaa, jota lämmittää mikrossa ;) Esikoinen on silminnähden voinut HYVIN ja PAREMMIN tämän invention jälkeen. Muna oli taas kanaa viisaampi.

Aina sitä "left overia" ei ole valmiina, joten tänä aamuna nousin ennen seitsemää kokkailemaan Paul Newman´in kanssa jumalaista pastakastiketta pennemakaroonien päälle, lisäksi paistoin paikalliskaupan omaa valkosipulipatonkia, juomaksi Minute Maid´n sokeroimatonta omenamehua pillipurkissa, 6 dl on minimiannos esikoiselle,- iso jano :). Jälkkäriksi banaani.

YEP, täällä olisi toisellekin Jamie Oliverille töitä!

PS: Jaahas, tuonne pitää mennä seuraavaksi, herra ja rouva Olivier senior pitävät majataloa.... :)))))))